(tässä olis nyt viimeinen osa, jostain syystä ei mennyt läpi ensi kerralla , yritetään uudestaan) 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

C: IN FUTURE

 

 

Pomo:
No jopahan pitää ollaa niin koreeta ihan että !

Kaikki on niin kauniissa tasapainossa ja luojan aurinko paistaa koko hoidolle täydellä terällä !

Eipä ole hyviä eikä pahoja, kaikki on nätisti kaveria keskenään.

Ja niinhän me olimme sen tuumanneet, eiköstäs niin, Kirjuri ?

 

Kirjuri:

No annahan kun minäkin vilkasen !

Ka eipähän uskois ihan omatekemäks ´!

Taikka noh, sinähän tämän olet värkännyt, meikäläinen vain tässä kirjurina mukana pyöriskellyt.

 

Tietoinsinööri:

Voi hurja !

Mites tällanen kapistus oikein toimii ?

Tälle jos saisi patentin, loppuisi ikuinen rahapula.

Lähtisi köyhyys meidän torpasta. Riittäisi emännällekin mekkokangasta mököttämättä !

Ja mitä mä nään !

Koko palli niin siistissä tämmingissä että tuskin meikäkään olisi osannut paremmin suunnitella !

 

Kirjuri:

Katos poikaa, antaa se nuori polvi joskus tunnustusta meillekin vaareille.

Kun on pakko.

Mutta kylläs kuule Pomo, jos tämmöisen olisit tehnyt heti alkuunsa, niin monelta ähinältä olisi säästytty.

Ei olisi minunkaan tarvinnu siinä yhdessä kaarnanpalan kokoisessa purtilossa killua pitkin Atlantin aavoja meritaudin kourissa.

Eikä syleskellä hiekkaa suusta siellä aavikolla hiekkamyrskyn seassa.

Ja olisin minä sen pelin varmalla voittanut siellä muurin kupeella sen soturin kanssa, jos olisi saatu rauhassa pelata.

Noh, talvisotakeikka nyt meni minulta oikeastaan aika mukavasti siellä esikuntaportaissa ja lehtimiesporukoissa. Itse taisit käydä hiukka hiihtelemässä. Saattaisi olla Roomakin polttamatta ja muutamaan kertaan ryöstämättä.

 

Pomo:

Noo, tässäpä nyt pojille vähän näyttiä siitä, että vielä se vanha pystyy tekemään ihan telmivänkin systeemin, jossa kaikki on kohillaan ja pelaa yhteen.

Vaikka nyt taitaa tulla vähän kehuttuakin yhtä tuttua naamaa, joka katselee peilistä vastaan kun aamusella satun partaa ajelemaan.

Niin, katsoo nyt Kirjurikin tarkkaan.

Tällä tavalla se pelaa kun kaikki on tasapainossa.

Sopiva määrä joka sorttia, flooraa sapuskaksi faunalle, sen sisällä sääntely, jossa määrät pysyy kohtuudessa kunkin lajin osalta.

Sitten tämä Aatun ja Eevan porukka kahtomassa kaiken perään.

Ja niillä itsellään ihan omasta päästä kehitelty järjestelmä, jossa pitävät oman lukumääränsä sopivassa suhteessa muuhun luomakuntaan.

Ja huomaapas sitten, mikä vielä on jo melkein valmiiksi kehittynyt tässä vaiheessa !

 

Kirjuri:

Niin mikä ?

Siinähän tuo köllöttelee koko palli niin nätisti että ihan. Mitä tuohon nyt enää muuta tarvitaan ?

 

Tietoinsinööri:

Hei kattos kaveri, onkos noilla ihmisillä jokin anturi tosa korvanlehden sisäpinnalla, toi tollanen pikku näppy !

 

Pomo:

Mutta poikahan taitaa jo tavata !

Tarkka silmä tällä meidän inssillä, sillälailla !

Näppypä hyvinkin. Anturi jo otturi.

Eli koko palli on reaaliaikaisessa tietoyhteydessä keskenään, niin että ei voi ketään moittia tiedon panttauksesta eikä siitä, jotteiko tietoa olisi saatavissa.

Oleepi kuulkaapas pojat kehitetty tänne Gaialle vielä yksi kehä till, tietokehä.

Siitähän oli jo alkeellisia oireita silloin yy tuplakilo vaiheessa, muistattekos ?

 

Tietoinsinööri:

Jeps, kännyverkot, telkat, radiot ja se nettiverkko.

Voi hurja, voi hurja voi hurjan hurja !

Onks´ ne kaikki koplattu tohon yhteen samaan näppylään ?

Ja reaaliaikaiseksi ?

Vau, vau, vauvauvau !

Tota ei kyllä uskois kukaan nykypoika.

Entäs voiman lähde ?

Ei näy voimalinjoja, ei pyöri turbiinit koskessa eikä tuulimyllyt pientareilla, eikä näy atomimiilujakaan.

Onkos keksitty superakut ja saasteeton rajaton voiman lähde ?

Mikä kumma ?

 

Pomo:

Mikähän tuo mahtaisi olla ?

Arvaakos Kirjuri ?

 

Kirjuri:

No se sähkö nyt näyttää olevan edelleen käytössä tässä optimivisiossa.

Hmmmnnnhyyh.

Jos tässä nyt jotain pitäisi arvata, niin olisikohan se tuo aurinko jollakin tavalla pelissä mukana ?

Eikös ne ollut jo kehitelty ne semmoiset kennot, jotka muunsivat auringon säteilyä suoraan sähköksi ?

Tai sitten on onnistuttu kehittämään fuusiovoimaloita.

Tai sitten on kasvatettu helevetin iso kissa, joka on pantu laukkaamaan lasikuvun sisään niin että sen turkki hankaa sähköä sen kuvun pinnasta. Sille pitäisi kyllä olla mahdottoman paljon hiiriä sapuskaksi eikä tuolla nyt hiiriä näytä juuri vilisevän. (1

Tai sitten on keksitty jotain aivan kerta kaikkiaan uutta ja vallankumouksellista. Tokkopa nuo kaikki luonnonlait vielä ovat salaisuuksiaan paljastaneet.

No sano nyt eläkä pihtaa !

 

Pomo:

Mikäs voima se on kaikkialla täällä pallon pinnalla joka hetki ja jatkuvasti vaikuttamassa ?

 

Tietoinsinööri:

Mikä se voisi olla ?

Tuuli, ei, joskus voi olla tyyntäkin.

Aurinko, ei on yö, on pilviä, talvikin kiusaa.

No se fuusiovoimako sitten ?

Mutta pitäähän sille rakentaa kuitenkin omat laitoksensa.

Aina, kaikkialla, joka hetki.

Nytkinkö ja täälläkin ja ihan tässäkin paikassa ?

 

Pomo:

Kylläpä kyllä, poikaseni.

Alkaa polttaa jo !

Mitäs Kirjuri arvailee ?

Kirjuri:

En minä arvaile yhtään mitään.

Tämä on taas joku niitä sinun jekkujasi.

Kakista nyt pois, eihän tässä nyt iän kaiken jaksa jahnata.

 

Pomo:

Miten olis tuo painovoima ?

Jos sen panis purkkiin ja töihin.

Sitähän on joka paikassa ja aina ja kaikkialla saatavissa.

Ei haise eikä melua.

 

Kirjuri:

Niinpä tietysti !

Tässähän kun katselee noita maisemia, niin eipä näy minkäänlaisia moottoriteitä, ratakiskoja, lentokenttiä, satamia.

Jaa, no taitaahan tuolla joku pikku polku kiemurrella siellä täällä. Ja onhan näkyy jokunen huvivene ja muutama pikku satama tai laituripaikka niitä varten. Taitavat kuitenkin olla enempi huvittelukäytössä nekin.

Duoda,duoda, sanoi yksi entinen soturi.

Tuon inssin silmään otti näppy ihmisten korvissa.

Mutta mikäs se on tuo oranssivärinen vyö tai ranneke, joka melkein jokaisella on päällään tai kädessään ?

Tuskin tuo pelkkä koriste on.

Mutta ja hitto !

Näkeeks´ mun vanhat silmäni sittenkään oikein ?

Tuollahan on pollepari valjastettu auran eteen ja mies kyntää niillä peltoon vakoa, niin siistiä viiltoa että ihan kyntökilpailuihin voisi poika mennä.

 

Pomo:

Etteihän vain olisikin kilpailut menossa.

Mitenkäs se muuten heinänteko sujuu ?

Olis semmoiset poudat näköjään, että jo paranisi seipäitä nousta pelloille kuin tatteja sateen jälkeen.

Joka nyt ei pane luokoa nurin se kyllä vielä akkain viikolla kiroilee sateita.

 

Kirjuri:

Mitä hittoa sinä nyt horiset ?

Heinäntekoa käsipelissä, tuohon aikaan.

 

Pomo:

Katteleppas vielä vähän tarkemmin sinne sun tänne. Voi tulla muitakin mielenkiintoisia ihmeitä vastaan.

Kirjuri:

Totta jumaliste !

Tuollahan ukko kaivaa ojaa lapiopelissä.

On kyllä vankkarakenteisen näköinen kaivuri.

Ja piruakos varten se on pannu tuohonkin lapionvarteen tuommoisen oranssisen lenkin ?

Ja entäpäs tuolla !

Siellä kirvesmiehet jyystää hirsitaloa pystyyn hartiavoimin.

Olisko tuossa vielä kaiken kukkuraksi turvetta, sammalta jotain törkyä, jota laitetaan riveeksi hirsien väliin.

 

Tietoinsinööri:

Mutta tuolla taas leijailee maiseman yllä kuin kuumailmapallon tapainen köllykkä. Näkyy vain tekevän niin omituisia silmukoita ettei se voi olla tavallinen kuumailmapallo, ei niin millään !

Sitä paitsi tuoltahan pyrähti pilven takaa kokonainen parvi palloja !

Erikokoisia ja erivärisiä !

Ja nyt muodostaa tuonne taivaalle ihan selvästi olympiarenkaat !

Voi jumpre !

Mikä maailma tuo oikein on !

 

Pomo:

Se on se visio ykkönen, se optimitilanne.

 

Kirjuri:

Mutta Pomo, nuo hevospelit ja tuo ojankaivaja ?

Mikäs jekku tähän liittyy ?

 

Pomo:

Eikös pojat hoksaa, ei vai ?

No, otetaan jokeri esiin.

Ne on nuo oranssiväriset vyöt ja rannekkeet ja lenkit ja sen semmoiset. Niillä voidaan säädellä painovoiman vaikutusta halutulla tavalla.

Sillä se ojankaivuri oli pannut sen lenksun siihen lapion varteen. Joutui homma hiukan vikkelämmin, kun voi nostella isompia annoksia kerralla.

 

Kirjuri:

Mutta senkös hiton takia se kaivoi sitä ojaa lapiolla ?

Johan noita ojankaivuukoneita oli olemassa aikaa sitten. Dieseli vain kärysi ja maa kääntyi.

Vai onkos poika kuntoilemassa ?

Kakista nyt jo lopulta, mistä tuossa ruumiillisessa raadannassa on oikein kyse ?

Eikös sen lihasvoiman pitänyt jäädä historiaan ja otsahien samaten.

 

Pomo:

No jos minä nyt sitten vähän kerron, kun meinaan ole ennen ollut näissä hommissa.

Ei siinä muuta mutta rauhallisesti se on otettava.

Tuppi vain lerkkasemaan ja siitä se alkaa suttaantumaan.

Se kehitys on tässä vaiheessa tehnyt tavallaan täyden ympyrän.

Koneet nimittäin kehitettiin tietyssä vaiheessa niin täydellisiksi, ettei ihmisen periaatteessa olisi tarvinnut edes sormeansa koukistaa. Kaikki hoitui kun sinne päin aivasti.

Oli konetta ja vempainta joka lähtöön.

Niin tehtaissa, pelloilla ja metsissä kuin kotona asunnoissa.

Vaan ei makeata mahan täydeltä.

Ihmiset alkoivat rappeutua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Edes siitoksen aktiin ei kehdattu enää käydä perinteisin menetelmin.

Vaan vilkaisepas Kirjuri tuonne heinälatoon, siellä taitavat olla tykästyneitä ihan tuohon perinteiseen tekotapaan. Tuntuu käyvän sen oloinen kuhina pieluksessa.

Niin, huomattiin, onneksi ajoissa, että tietty määrä fyysistä ponnistelua on tarpeen, jotta laji pysyy terveenä.

Geenitekniikkahan oli kehittynyt niin pitkälle, ettei varsinaisia sairauksia enää ollut.

Mutta kun aikanaan värkkäilin tuota faunan fysiikkaa ihminen mukaan lukien, niin tarkoitin sen semmoiseksi, että sen elinajan verran sitä pitää käyttää, jotta se pysyy sen ajan kohtuullisessa kunnossa. Viritin siihen erilaisia huolto ja säätelymekanismeja, jotka oli kytketty elimistön oikeanlaiseen käyttöön.

Samaten huomattiin, että tehotalous kaikissa muodoissaan on huippuunsa kehitettynä lopultakin kääntyy vahingolliseksi.

Niinpä on palattu hyväksi havaittuihin luomumenetelmiin ja kierrätykseen ja sen sellaisiin perinteisiin menetelmiin hyvin monissa asioissa.

Toki ruumiillista rasitusta kohtuullisesti säädellään.

Satuitko huomaamaan, että se kyntövaljakko oli varsin rotevatekoista rotua eikä kyntömieskään tarvinnut vastaantulijoilta pimeälläkään tiellä anteeksi pyydellä.

Ja taisipa olla se auran teräkin vähän laserilla terästetty.

Tämä luomutuotanto riittää vallan hyvin, sillä koko pallin ihmismäärä on sovittu pidettäväksi tuossa yhden miljardin hujakoilla.

Ylimääräistä väkeähän on jo parin sukupolven ajan lähtenyt siirtolaisiksi tuonne avaruuteen.

Sitä paitsi syntyvyyden säännöstely tapahtuu nyt järkevästi jo "suunnitteluvaiheessa." Alueittain on sovittu kiintiöt, minkä verran väkeä missäkin päin saa olla ja tuo koko määrähän oli rajattu siihen yhteen miljardiin.

Arvioitiin, että siinä on riittävä biologinen pohja, jossa perimää on niin paljon, ettei rappeutumisilmiöt vielä ala rasittamaan.

Ihan kaikkea kun ei kuitenkaan nytkään hallita.

Jotta tämmöinen mukava pikku pallihan se on kehittynyt leppoisine asukkaineen.

Siinä se auringon armaassa lämmössä köllöttellee.

Eiköspäs olekin koree kuin vasta munittu muna tahi sievä kun sika pienenä !

 

Kirjuri:

Tämäkös se on se tuhatvuotinen valtakunta ?

Semmoinenhan vilahti tuolla jossain matkan varrella puheissa ja tarinoissa.

 

Pomo:

No olkoon vaikka sitten se jos se sinusta siltä tuntuu.

 

Tietoinsinööri:

Toi oli se optimivisio.

Minkäslaisia ne olisivat sitten ne muut ?

 

Kirjuri:

Niin, niitähän piti olla niitä vaihtoehtoja.

 

Pomo:
Kannattako sitä mieltänsä pahoittaa ja murheita harteilleen hankkia ?

Eikös noin olisi hyvä ?

 

Kirjuri:

No olisihan se mutta kun me ei tiedä miten siinä todella tulee käymään.

 

Pomo:

Vai ei tiedetä, niinpä tietysti.

No, otahan se kiikari uudelleen käsille.

 

Kirjuri:

Ans´ kattoo nyt uudestaan.

Voihan vilttihatun viilekkeet !

Onko tuolla raivonnut ydinsota ?

Ei niin kiveä kannon päällä. Elähän sentään, taitaa tuolla kauempana jokin savukiehkura taivaalle kohota.

Vai pettikö pallilla katto ja katosi otsonit yläkerrasta ?

Miltäs se tuo järvi näyttää ?

Jotain höttöä taitaa lillua tuossa pinnalla.

Niinköhän tuossa liemessä minkäänlainen kala kutee ?

Jos olisi sauna tuon järven rannalla niin uimattapahan jättäisin.

Lentää hörhöttäähän tuolla kauempana jonkinlainen helikopterin tapainen.

Kyllä täällä jonkinlaisia elonmerkkejä ilmeisesti vielä.

Mutta mitä on tapahtunut ?

Pomo, jumaliste, oliko tämä nyt ihan välttämätöntä, että näin pääsi käymään, taas.

Se säteilee maaperä taas muutamia kymmeniä tuhansia vuosia, jos täällä on ydinpommeja paukuteltu.

Eihän nämä raukka parkulaiset täällä Telluksella koskaan saa urakkaansa tällä menoa valmiiksi.

Vai onko tämä nyt sitä kuuluisaa yrityksen ja erehdyksen menetelmää ?

 

Pomo:

Tämä on sitä vapaan tahdon menetelmää. Etkös muista mikä oli tämän projektin johtoajatus ?

 

Tietoinsinööri:

Onkohan pojilla menneet softat sekaisin ?

Ottaisivat mallia tuosta äskeisestä, siellä oli bitit niin  nätisti jonossa ja datat tasallaan.

Kai niillä nyt sentään jonkinlaisia mahiksia vielä on jäljellä ?

Vai onkos tämä se tapaus, kun sähkö on kanttuvei, niin kuin tuo Pomo kuului jossain vaiheessa uhitelleen ?

 

Pomo:

Tämä nyt on sitten se tapaus, kun ahneus voittaa selvänkin järjen ja oma etu ja kansan etu ja ihmisten etu käy ennen kaikkea muuta.

Ja ikään kuin näitä toivottomia tunareita ei olisi varoitettu ennakkoon !

Sitä laitettiin matkaan messiasta ja profeettaa ja tiedemiestä ja tutkijaa.

Mutta ei.

Vaikka kuinka olisi selvällä järjellä jo voinut todeta, että eihän näin voi jatkaa niin ei kun siitä yli missä aita on matalin.

Ja minkäs teet, kun vaalikampanjan sponsori vaatii, että haittaveroja ei saa päästöille panna eikä ympäristön suojelua koskevia sopimuksia lähdetä allekirjoittamaan, vaikka muut jo ymmärsivät, mistä reiästä kana pissii ja kukko kuksaisee.

Vaan kun sattui olemaan valta ja voima tällaisilla isokypäräisillä, niin eihän siinä mikään auttanut.

Sitä vain melskattiin, vaikka vihmerimmät ja vihreimmät kuinka koittivat selittää, että tämä maapallo kaikkineen on meillä lainassa lapsiltamme.

Sitten vasta herättiin noissakin porukoissa karuun totuuteen, kun oli ensin käyty iso sota, jossa saastui niin laajoja alueita, että se iski loven jo näidenkin ahnehtijoiden kukkaroon. Mitäpäs teet semmoisella vallatulla alueella, jota et voi käyttää. Et aluetta etkä sen luonnonvaroja, joiden ahnehtimiseksi sotaan lähdettiin.

Siinä rytinässä repesi sitten tuokin pallin katto.

Seurauksella sillä, että laajat alueet tulivat voimakkaan säteilyn takia kasvukelvottomiksi. Eikä niillä asumaankaan pystynyt kuin erityisesti suojatuissa rakenteissa.

No, nyt siellä koitetaan korjailla vahinkoja.

Kun on tyhmä pää saa koko ruumis kärsiä.

Ja sen tyhmän pään sakkorahoja tässä sitten maksellaan muutaman sukupolven ajan.

Olihan tästä tietysti semmoinen hyvä kaiken pahan keskellä, että ratkesi kerralla tuo liikakansoituksen ongelma.

Nyt siellä pakertaa sen verran vähän porukkaa, että tulevat toimeen noillakin elinkelpoisiksi jääneillä alueilla.

 

Kirjuri:

Olet sinä Pomo kyllä raju jätkä !
Eikö tuossa nyt olisi ollut varaa yhtään, edes vähän pikkusen, helpommalla päästä ?

Missäs se sinun kärsivä jumalasi on ?

 

Pomo:

Kyllä se tuolla on ihmisten keskuudessa.

Ja katsopas vähän tarkemmin.

On tainnut oppi mennä perille. Lopultakin.

Jos vilkaiset tuonne vuorelle niin mitäpäs näet ?

 

Kirjuri:

Tarkoitatko tuota vuorenhuippua ilta-auringossa ?

Mutta onpas siellä kauniita rakennuksia !

Tarkennetaanpas linssiä, noin.

No mutta !

Siellähän on erilaisia kirkkorakennuksia suuren aukion ympärillä ja juhlapukuista väkeä menossa kuka ryhmä mihinkin rakennukseen.

Näkyvät kohteliaasti tervehtivän toisiaan ja ilmeisesti toivottelevat toisilleen onnea ja menestystä.

Mutta, mutta ja mutta !

Ovatkos nuo mitä porukoita ?

Ihan kuin olisi siinä kristillistä kirkkoa ja islamilaista moskeijaa ja buddhalaista pyhäkköä ja etteikö vielä hindulaisia temppeleitä ja jos oikein katson niin totemipaalujakin näyttää olevan.

Onkos uskonnot haudanneet sotakirveensä ?

Niin onko ne lopultakin nämä kovakallot oppineet sen, että jos jokin on erilainen kuin minä niin sen ei silti tarvitse olla minua huonompi jos ei parempikaan ja sillä on aivan yhtäläinen oikeus elää omalla tavallaan rauhassa minun kanssani ? 

Jos minä vaikka en ymmärräkään sinun kieltäsi tai tapojasi, niin minä voin kuitenkin kunnioittaa ja arvostaa niitä sinun tapoinasi ja voimme silti olla ja elää yhdessä ja kehittää yhteistä pallia yhteiseksi hyväksi.

 

Tietoinsinööri:

On tuo tekniikka kyllä tainnut ottaa melkoisen takapakin. Ei näy kännyn kännyä, ei ringaa eikä pirise ihmisen paras kaveri.

 

Pomo:

Jospa häntä jollakin tavalla pärjätään pirisemättäkin.

Ja voihan se olla että kun tuosta vähän päästään taas vauhtiin niin alkaa kännymastometsät taas kohoamaan.

Ans´ kattoo nyt, kun tässä aikaa menee ja toista tulee.

Tässä nimittäin ollaan vasta sukupolven päässä siitä suuresta rysäyksestä.

Toivotaan, että oppi on uponnut umpiluuhun ja siellä myös pysyy.

Vaikka olishan sen voinut oppia vähemmälläkin jos olisi uskonut kun sanottiin, niinpä.

Ja niin kun minä sanoin, ei ollut siitä kiinni, etteikö olisi varoitettu !

 

Kirjuri:

No mistäs se suutarin kenkä sitten puristi ?

Ahneus ?

Valtarakenne ?

Valtaa pitävien ahneus !

Eikös se demokratia ollutkaan kansanvaltaa ?

 

Pomo:

Olihan se, aikansa.

Vaan sitten se luisti huomaamatta pikku klikille, joka tosiasiassa rahan voimalla järjesteli äänestysten tuloksia.

Ja näin siinä sitten kävi.

Vaikka kyllä sieltä jostakin sauna löytyy ja varmaan saunakaljatkin.

Mutta eipä taida poikien nahka pahemmin syyhytä, vaiko mitenkö ?

 

Kirjuri:

Kyllähän saunaa poikaa tekisi, mutta jos nyt kuitenkin tällä kertaa jättäisi väliin.

Vaikka käytiinhän sitä matkan varrella siellä korsusaunassa ja avannossa.

Ja oli muuten kipakat löylyt !

Ja se avantohan oli vallan mahtava kokemus !

Ja mistäpä lie se silloinen isäntä sen kaiken hässäkän keskellä pystynyt loihtimaan niin makoisan iltapalankin !

Vaikka jos ihan rehellinen olen, niin oli se kyllä se hernekeitto semmoinen herkku, että vaikka se suussa maistui muhevalle niin kyllä se sitten illan mittaan ja yötä myöten heräsi elämään.

 

Pomo:

Hjaahjaaah !

Ne oli aikoja ne kun me poikien kanssa pantiin koko hiihtokomppania lihoiksi !

Tulihan ne lentokoneet siihen loppukahinaan mutta kyllä me oltaisiin pärjätty ilmankin !

Joopah, kyllä noissa pojissa ytyä löytyy, jos isiensä poikia ovat.

Minä luotan vakaasti siihen, että tuosta se taas käynnistyy, sekinpähän kehitys, kunhan alkuun päästään.

 

Kirjuri:

Olihan ne aikoja ne !

Mutta ei taida ne paljon tätä meidän inssiä kiinnostaa.

Mitenkäs se muuten se kolmas vaihtoehto ?

Nyt on äärilaidat haarukassa.

Entäpäs se todennäköinen toteutuma ?

 

Tietoinsinööri:

Niin, saataisiinkos noista jonkinlainen painotettu keskiarvo ?

Mitä se sitten olisi ?

 

Pomo:

Katsotaan sanoi välskäri.

Ja välskäri väänsi ja tohtori käänsi ja poika oli kelvollinen.

Kurkkaapas kirjuri nyt sinne putkeen, mitäpäs näkyy ?

 

Kirjuri:

Näkyypä, näkyypä, moottoriteitä, rautateitä, hitto , junathan taitaa viheltää hiukka ilmassa kiskon päällä, lentokoneita, isoja ja pieniä.

Vaan mikäpäs on tuolla isolla aukiolla oleva valtaisa monumentti ?

Onkos sinne koottu joku patsaspuisto ?

Ympärillä pienempää pystiä kunis mäntymetsää kankaalla.

Pomo, mikä tuo on ?

Ulkoilmamuseo patsaille ?

Vaiko jonkinlainen uhrilehto, kun on noita istutuksiakin niin viljalti seassa ja ympärillä ?

Tjaa, annapas kun tarkennan tätä kronolaaria, jospa arvoitus ratkeaa lähemmässä tarkastelussa.

Noin, siinäpä nyt on tuo ison monumentin pinta lukuetäisyydellä. Vaan mitäpä lieneepi tuo teksti ja kieli ?

Missäs mun tulkkarikänny on ?

 

Tietoinsinööri:

Saanks ´mäkin vilkaista, jos vaikka osaisin tulkita sitä tekstiä. Olen nääs yhtenä työnä tehnyt erilaisia suoratulkkaussovelluksia. Jos niitä on kehitelty edelleen niin voisi olla että sieltä löytyy meikälle ihan tajuttavaa tekstiä.

 

Kirjuri:

Kyllä tämä mun vanha tulkkarinikin nuo varmaan selvittäisi. On tässä ajastin futurologisiinkin kieliin.

Mutta poika on hyvä vaan jos haluaa kokeilla.

 

Tietoinsinööri:

No niin ans kattoo nyt.

Hjoopa. "Tämä puisto on omistettu viimeisen suuren telluurisen sodan muistolle. Olkoon se ikuisena muistutuksena jälkipolville siitä, että sota ei lopuksi ratkaise mitään vaan synnyttää vain uusia ongelmia ja uusia sotia. Todellinen ja kestävä ratkaisu, joka säteilee siunaustaan tuleviin sukupolviin, on saavutettavissa vain kärsivällisillä neuvotteluilla ja sovitteluilla, joissa kaikkien osapuolten  niin edut ja oikeudet kuin välttämättömät tarpeetkin otetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti huomioon.

Jokainen elollinen, niin kasvi, eläin kuin ihminenkin, on osa suurta luonnon harmonista kokonaisuutta ja oikeutettu elämään täyspainoisesti ja kaikkia mahdollisuuksiaan hyödyntäen sen elinkaaren, joka sille kohtuudella kuuluu."

 

Kirjuri:

Mikäs viimeinen telluurinen sota se tuolla on potallettu ?

Kaikkea ei kuitenkaan ole pantu ranttaliksi niin kuin tuolla edellisessä paikassa.

Kärsiikös kysyä ?

 

Pomo:

Kärsii, kyllä kysyä kärsii ja voin minä vastatakin.

Nykimällähän se kulki kehitys tässäkin tapauksessa ja suuri katastrofi oli aivan kynnyksellä.

Kävi nimittäin silleensä, että tuo ihmiskunta polarisoitui voimakkaasti kahteen ryhmään.

 

Kirjuri:

Mitä se meinaa tuo polarisoituminen ? Keskittyivät navoille ?

 

Pomo:

Olisit poika lukenut latinan läksysi kunnolla. Vaikka ne termithän kyllä eivät ihan suoraan sano sitä mistä on kyse.

Tarkoittaa tässä tämä polarisoituminen sitä, että ihmiskunnasta kehittyi kaksi toisistaan voimakkaasti poikkeavaa ryhmää.

Eikä suinkaan mitään Wellsin eloita ja molokkeja vaan ihan arkisempi jako.

Pohjoisella pallon puoliskolle, no siinähän se polariisaatio nyt on alueellisestikin !

Niin, sinne keskittyi kaikki mahdollinen hyvinvointi. Pohjoisen väki hamstrasi itselleen koko pallin rikkaudet ja luonnonvarat. Eleli leppoisassa yltäkylläisyydessä. Mutta siinä kävi samalla silleen, että väestön sikiävyys romahti laiskuudessa ja väestön ikärakenne kehittyi sellaiseksi, että valtaosa väkeä alkoi olla vanhaa hapakukkia, horajavaa ukkoa ja mummoa.

Eteläpuoli taas eleli kurjuudessa ja niukkuudessa, mutta siksi kuin luteet seinän raossa. Sen taholta esitettiin, että eikö tuota aineellista hyvää voitaisi tasata ja heidänkin olojaan kehittää ja parantaa. Varsinkin kun se rikas pohjoinen oli valtaosin hamstrannut rikkautensa tuolta etelän puolelta.

Se temppu oli menestynyt siksi, että ne olivat onnistuneet kehittämään aikanaan itselleen uudenaikaisemmat ja tehokkaammat aseet. Sitä ei paljon jousella ja keihäällä pysty kuularuiskua ja tykkiä vastaan tappelemaan.

Sitten oli muutama vuosisata harjoitettu raakaa ryöstöä, jopa peräti orjakauppa.

Päti siinä sitten rikkauksissaan piehtaroida.

Noh, tilanne kehittyi sitten äärimmillään siihen, että syttyi karmea sota väkirikkaan nuorekkaan etelän ja vähäväkisemmän vanhain partain pohjoisen välille. (2

Taistelut kulminoituivat siihen pisteeseen, että etelä alkoi jo olla valtaamassa pohjoisen strategisia kohteita välittämättä valtavista miestappioistaan. Ja olihan heillä ratkaiseva määrällinen ylivoima.

No, nuo pohjoisen vanhat kahmut olivat edelleen pystyneet kehittämään aseteknologiaansa ylivertaiseksi etelän "käsityökaluihin" verrattuna.

Kun alkoi näyttää siltä, että etelän laumat pian vyöryvät pohjoisen suuriin kaupunkeihin ryöstäen ja raiskaten, oltiin jo ihan vakavasti harkitsemassa laajamittaista ydiniskua.

Se olisi kyllä tuhonnut etelän massa-armeijat mutta saastuttanut samalla pallin ajattomaksi ajaksi laajoilta alueilta.

Silloin puuttui tuo muori peliin.

 

Kirjuri:

Muori ?

Mikä hiton muori ? Eikös me olla se kaikkein korkein ylin parivaljakko ?

 

Pomo:

No, no, no poikaseni. Etkös sinä muista että jumalia voi olla ainakin joka toisen kannon takan kun tarkkaan katsotaan.

Tai sitten minä, kuin olen kaikkivaltias, uraa ! Voin ottaa minkälaisen hahmon tahansa.

Aina sen mukaan kuin tilanne vaatii ja tarvitaan.

Eikös siellä pallin vanhassa historiassa ole legendoja Neitsyt Marian ilmestymisistä aikojen mittaan ?

Vanhan perinteen ja uskottavuuden vuoksi käytin tuota ihmisille tuttua hahmoa, jumaluuteni anima asua.

Se on toisinaan lysti pistää vähän mekkoakin päälle vaikken nyt varsinaisesti mikään mikä se nyt oli, transvestiitti olekaan.

Isä Jumala, luoja kaikkivaltias.

Äiti-Jumala, kaiken synnyttäjä ja ylläpitäjä.

Olenpahan vain semmoinen ukko, joka voin haluni mukaan olla vaikka mitä, vaikkapa akkakin.

Niin, juuri niillä sekunneilla, kun pohjoisen porukka oli painamassa nappia nappasin sähkön pois koko pallilta.

Ja sitten näyttelin ympäri koko pallin tuolla taivaskannella semmoisia näkyjä, että alkoi rintakomentajienkin housun puntit vipattaa.

Siitä ja sen kestävyydestä, jos nyt ei hyvän sään aikana tule porukat järkiinsä ja ala selvitellä sotkujaan ilma aseita, pännä kädessä.

Vähän sen tapaisia näkymiä kuin oli tuossa edellä. Vielä vain topakammin tehostettuina.

Kynällä sitten korjattiin pitkällisissä neuvotteluissa se mitä oli miekalla saatu särjettyä.

Siitä sitten päästiin vähitellen eteenpäin niin, että muodostui yksi maailmanvaltio,

Telluurian respubliikki. Olihan siinä omat ähinänsä vielä sukupolvien ajan. Liittovaltiot kun koettivat aina välillä varsin härskistikin vetää budjettineuvotteluissa sun muissa asioissa omaan piikkiinsä.

Muistuupa mieleen yhdetkin hallitusneuvottelut, kun pääministeri vihtuuntui porukkaansa siinä määrin, että hankkiutui sitten kesken hallituskautensa äitiyslomalle.

Oli siinä lehdillä otsikoissa revittelemistä !

Ja varsinkin isää arvailtiin kovasti, mutta kimulihan piti pintansa. Selitteli vain, että kun tuo biologinen kello alkoi tikittää niin kovasti, ettei saanut yöllä nukutuksi niin piti hänen jotain asialle tehdä. Nauraa kätkätti päälle kuin Mona Lisa kuunaan.

Väestö muuten alkoi sekin yhdentyä. Vähitellen syntyi koko pallille yksi yhtenäinen rotu.

No, vilahtelihan siellä vielä useamman sukupolven ajan aina silloin tällöin perimässä joku aikaisempien sukupolvien takainen rotutyyppi pintaan.

Muori kertoi eräästä  varsin sähäkästä laulajatytöstä, jossa varmalla oli vielä melko pinnassa osa neekeriesiäitiä.

Tyttö oli päässyt kunniatehtävää laulamaan pallilaisten tasavallan satavuotisjuhlassa tai jossakin sellaisessa.

Oli Muori kuunnellut tuota esitystä ihan tippa silmässä. Kertoi, että ihan kuin olisi rippikouluajat palanneet mieleen "silloin kauan sitten".

 

Tietoinsinööri:

Mitenkäs se on tekninen kehitys tässä tilanteessa ?

Energiahuolto, ympäristöasiat ?

 

Kirjuri:

Annas kun vähän katsellaan.

Tuolla näyttäisi kuin olisi jonkinlainen ison miilun hahmo tuolla meren rannalla.

Veikkaisinpa, että fuusiovoimala se siinä merivedellä käydä porpottelee ja jauhaa sähköä, yhden purnun syötäväksi, toisen myytäväksi, kolmannen kotipidoiksi kuin vanha sampo kuunaan.

Siitäpä voisi jossitella edelleen, että on kehitetty superakut.

Tosiaan, eipä näy kaapeliverkkoja maisemia pilaamassa.

Ympäristöasiat ilmeisesti ovat nekin kohtuullisessa kondiksessa.

Vaan missäpä luuraa kännymastot ?

Vai olisiko sitä jo siirrytty satelliittiverkkoihin ?

 

Tietoinsinööri:

Onkohan jo nanotason tietsikat arkipäivää ?

Silloinhan ne voisivat olla ohjaamassa lähes kaikkia teknisiä laitteita.

Robottikotiapu hoitaisi kaikki kotityöt.

Kaikki fyysistä voimaa vaativat hommelit olisi täysin koneellistettu.

Mitenkähän tuolla lääketieteen puolella, jokohan on opittu kloonaamaan ihminen ja perustettu yksilöllisiä varaosapankkeja ? Vähän samaan tapaan kuin enti vanhaan oli veripankkeja. Nyt pankeissa olisi kunkin ihmisen yksilöllinen varaosapalvelu siltä varalta, että sattuu joku haaveri ?

Vieläköhän muuten flunssavirus kiusaa ihmispoloa ?

Entäs vanhat kunnon tappajat, kulkutaudit ?

 

Pomo:

Kaikkea kehitellään. Siitä se varmaan aikaa myöten lakkaa helpottamasta.

Olisikos pojilla vielä jotain kysyttävää vai lähdetäänkö ensin saunaan ja sitten hiukapalalle ja lopuksi pieniin pippaloihin tuonne yläkertaan.