<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

                                                                                                              Ilmo Saarris

 

 

 

 

 

 

 

 

 

SYYTTÄJÄ VASTAAN POMO

 

 

KAIKKIVALTIAS KÄRÄJILLÄ

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Inhimillisten asiain yleisoikeusistuin

 

bjk/wez/666/syyttäjä vastaan Pomo

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

I

 

Seuraavaan esitykseen on koottu aineistoa aikanaan paljon huomiota herättäneestä rikosoikeudenkäynnistä syyttäjä vastaan Pomo, Kaikkivaltias.

Aineisto koostuu pääosin oikeuden pöytäkirjoista ja päätöksistä. Mukaan on otettu myös median kannanottoja jutun tiimoilta. Lisäksi on selostettu juttuun liittyvää katselmusta, jonka alioikeus toimitti Telluksella.

Aineiston käsittelyssä on pyritty mahdollisimman autenttiseen esitykseen.

Joiltakin osin on tapahtumain kulkua jouduttu tiivistämään selostuksenomaiseksi, näin etenkin siltä osin, kun aineisto on ollut puutteellista.

Aivan kaikkea lausuttua ei ole otettu mukaan osin tarpeettoman toiston välttämiseksi ja osin siksi, että on hieman siistitty asianosaisten voimakkaita tunnepurkauksia, joilla sinällään ei ole katsottu olleen vaikutusta tapahtumien kulkuun.

Jutun yhteydessä on viitattu vastaajan aikanaan Tellukselle tekemään tutustumismatkaan.

Tästä matkasta on tiettävästi laadittu jonkinlainen raportti tai matkakertomus.

Mikäli tämä asiakirja saadaan jostakin hankituksi, otetaan se tämän esityksen erilliseksi liitteeksi.

 

 

 

                                                                                                             

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

II

 

 

Paikalla:

 

 

 

Virallinen syyttäjä: Ville Vihainen virkansa puolesta

Vastaaja: Pomo, Kaikkivaltias, maailmoiden Luoja

Oikeudenkäyntiavustaja:  Kirjuri.

 

 

 

Puheenjohtaja:

Käsiteltävänä on juttu syyttäjä vastaan Pomo, Kaikkivaltias.

Paikalla ovat virallinen syyttäjä.

 

Sjä:

Kyllä, herra puheenjohtaja

 

Puheenjohtaja:

Ja vastaajana Pomo, lisänimeltä Kaikkivaltias, kotoisin tästä maailmasta, ei aiempia tuomioita.

 

Kirjuri:

Kyllä herra puheenjohtaja. Pyydän saada toimia vastaajan avustajana, olen Kirjuri, tarvittaessa myös oikeudenkäyntiavustaja.

Pyydän saada huomauttaa, että päämieheni kotipaikka on hieman suhteellinen käsite, koska hän kaikkivaltiaana voi olla kaikkialla ja kaikkialta.

 

 

Pj:

Ensin muutamia oikeudenkäyntiä koskevia käytännön järjestelyjä.

Media voi nyt tässä vaiheessa ennen varsinaista oikeudenkäynnin alkua ottaa kuvia osapuolista. Pyydän, että varsinaisen käsittelyn aikana ei sitten kuvia oteta, jotta oikeudenkäynti ei häiriintyisi. Sitten loppupuheenvuorojen aikana voidaan taas panna kamerat käyntiin. Oikeudenkäynti nauhoitetaan, joten muita nauhoituksia ei tule tehdä. Jos tällaista havaitaan yritettävän poistetaan tekijä välittömästi oikeudenkäyntipaikalta. Tämä järjestely sen vuoksi, ettei tule epäselvyyttä siitä, mikä nauhoitus on virallinen, aito ja oikea.

 Ja sitten syyttäjällä on puheenvuoro.

 

Sjä:

Herra puheenjohtaja.

Esitutkinta-aineiston perustella katson selvitetyksi, että vastaaja Pomo, kutsuttu lukuisien lisänimien ohessa myös Kaikkivaltiaaksi, on tässä maailmassa ja ajassa syyllistynyt seuraavin tahallisiin tekoihin, joista vaadin hänellä iankaikkista vapausrangaistusta ja eräistä tarkemmin tuonnempana yksilöidyistä teoista lisäksi yhdyskuntapalvelua.

Katson, että teot täyttävät Spasiaalilain 137 §:n elämän törkeätä tuhoamista ja elävien olentojen törkeää hyväksikäyttöä koskevat säännökset.

 

Ryhmittelen teot kahteen pääryhmään ja edelleen alaryhmiin havainnollistaakseni asian käsittelyä.

 

Ensimmäisen pääryhmän muodostavat teot, jotka on tehnyt Pomon tekemäkseen tunnustama ihminen. Koska Pomo kaikkivaltiaana on mennyt tekemään tällaisen omalaatuisen olion, katson, että hän on itse vastuussa sen tekemistä rikoksista. Olisihan hän niin halutessaan voinut tehdä sellaisen olion, joka olisi ollut laadullisesti niin paljon parempi, ettei sen tekemisistä olisi aiheutunut sellaisia seuraamuksia kuin mitä nyt on käynyt.

 

Toinen pääryhmä ovat sitten muut kuin ihmisen suoranaisesti aiheuttamat tuhot ja turmat. Vetoan edelleen siihen, että kaikkivaltias olisi niin halutessaan voinut rakentaa olosuhteet sellaisiksi, ettei inhimillisiä suruja ja murheita olisi lainkaan esiintynyt. Tämä edelleen nojautuen siihen vastaajan itsensä esittämään väitteeseen, että hän on kaikkivaltias.

Vai onko hän ?

Ellei, muuttuu tilanne ratkaisevasti.

 

Pj:

Haluaako vastaaja jo tässä vaiheessa ottaa alustavasti kantaa tähän kysymykseen ?

 

 

 

 

Kirjuri

Herra puheenjohtaja, saanen  huomauttaa, että päämieheni kyllä ymmärtää syyttäjän esittämän epäilyksen, kun asiaa tarkastellaan ahtaasti syyttäjän näkökulmasta.

Olisi tietysti houkuttelevaa myöntää, että päämieheni on  liioitellut kykyjään.

Totuuden nimissä kiinnitän kuitenkin puheenjohtajan huomiota siihen seikkaan, että päämiehelläni on ollut ja parhaillaankin on menossa muitakin projekteja kuin tämä nyt käsiteltävänä oleva tapaus Tellus.

Noissa muissa projekteissa olosuhteet poikkeavat merkittävästi nyt käsillä olevasta tapauksesta. Mielestäni ne kiistattomasti osoittavat, että päämieheni niin halutessaan voi toteuttaa myös täysin toisen tyyppisiä projekteja kuin tämä nyt käsillä oleva tapaus. Eli joudun myöntämään, että tuo kaikkivaltius ainakin periaatteessa on yksi päämiestäni luonnehtiva tekijä.

  

 

Sjä:

Vastaajan taholta siis myönnetään, että kaikkivaltias on kaikkivaltias myös tarkasteltaessa tilannetta hänen tekojensa syy-yhteyden kannalta ?

 

Kirjuri:

Niin, kaipa se sitten niin on. Mutta vastaakos ratsumies kaikista hevosensa tekosista, jos polle sattuu pääsemään karkuun ?

 

Sjä:

Kyllä ratsumies vastaa myös siitä, että hän hallitsee hevosensa siten, ettei se omia aikojaan karkaile. Eli ratsumiehellä on selkeä isännän vastuu juhtansa tekemisiin.

Ja sitä paitsi, jos ja kun vastaaja on kaikkivaltias, niin olisihan hänellä siten mahdollisuus, pitäisi olla, järjestää asiansa niin, ettei polle karkaile.

 

Puhj:

Jospa sitten mennään yksityiskohtiin.

Pyydän syyttäjää yksilöimään vaatimuksensa.

 

 

Sjä:

Arvoisa puheenjohtaja.

Aloitan näistä ihmisen tekemistä rikoksista luomakuntaa kohtaan laajasti ja lisäksi erityisesti mitä tulee ihmisen itseensä ja toisiin ihmisiin kohdistamista hirmuteoista. Kuten edellä on esitetty, on vastaaja selkeästi vastuussa myös tämän tekemänsä olion teoista.

Vastaajan taholtahan on myönnetty, että hän on kaikkivaltias ja olisi voinut niin halutessaan tehdä huomattavasti täydellisemmän olennon kuin tämä, jota nimitetään ihmiseksi, asuinpaikka pääasiassa Tellus, onneksi !

Onpa vastaajan taholta todettu, että hän, muka hän,  on tehnyt parempiakin olentoja, sellaisia, jotka eivät ole moisia hirmutekoja tehneet, kuin mitä ihmisen kontolle on laskettava.

 

Ensinnäkin muu luomakunta, se ympäristö, jossa tämä ihminen vaikuttaa.

Alkuvaiheessa ihmisen aiheuttamat tuhot rajoittuivat sen asuma-alueiden lähiympäristön. Sen jälkeen, kun ihmisen tekninen osaaminen oli kehittynyt tiettyyn vaiheeseen eli kun se saavutti kyvyn erilaisten aineiden ja tavaroiden massatuotantoon, mikä taas liittyi sen lukumäärän tolkuttomaan lisääntymiseen, tilanne muuttui.

Ihminen aloitti suoranaisen elinympäristönsä riiston ja turmelemisen.

Ahneudessaan se hävitti lukuisia kanssalajejaan suoranaiseen sukupuuttoon. Tämä koskee sekä eläimiä että kasveja.

Tuo hävittäminen tapahtui sekä suoraan surmaamalla että välillisesti siten, että ihmisen toiminta muutti ulkoiset olosuhteet sellaisiksi, että tietyt lajit jopa kuolivat suoranaisesti nälkään, kun niiltä loppui luonnon mukainen ravinto.

Sattuipa sellaisiakin ilmiöitä, että jonkun lajin ravinto myrkyttyi siten, että sen luontainen lisääntymiskyky tuhoutui.

Tämä sama kohtalo muuten oli vähällä kohdata myös ihmistä itseään.

Ohessa jätän liitteenä luettelon sukupuuttoon kuolleista eläin- ja kasvilajeista yksilöitynä lajeittain, alueittain ja ajallisesti. Kuten voidaan todeta, luettelo on varsin laaja. Lisäksi tapauksia tulee jatkuvasti lisää.

 

 

Puhj:

 

Haluaako vastaaja, että luettelo käydään täällä oikeudessa yksityiskohtaisesti läpi ?

 

 

Kirjuri:

 

Arvoisa puheenjohtaja, olemme tutustuneet siihen jutun esikäsittelyn yhteydessä. Vastaajan taholta ei ole huomautettavaa luetteloon sinänsä. Kiinnitämme kuitenkin oikeuden huomiota siihen, että mittavia sukupuuttoilmiöitä on aiheutunut myös mm. rajuista ilmastonmuutoksista, jotka ovat johtuneet avaruudesta aiheutuneista Tellusta kohdanneista tekijöistä.

Ei ihminen sentään kaikkea ole saanut aikaan.

 

Sjä:

Tulen noihin tapauksiin syytteen toisessa pääjaksossa.

Tuon jättämäni luettelon osalta haluan kiinnittää huomiota sen laajuuteen, useita tuhansia lajeja vuosituhansien mittaan on saanut väistyä ihmisen tieltä tämän rajattoman ahneuden takia.

 

Oma murheellinen lukunsa ovat sitten nämä ihmisen itseensä ja lajitovereihinsa kohdistamat hirmuteot. Ohessa niitä koskeva vastaava luettelo kuin edellä noista luontoon liittyvistä asioista.

Haluan kuitenkin vielä erityisesti kiinnittää oikeuden huomiota muutamiin näihin tekoihin liittyviin seikkoihin.

 

Ensiksikin orjuus.

Ihmisellehän oli vuosituhansia tyypillistä kaiken muun karmeuden lisäksi sellainen ilmiö, että se pakotti lajitovereitaan systemaattisesti orjikseen. Käytiin jopa sotia orjien hankkimiseksi. Orjakauppa oli vuosituhansia menestyksellistä ja tuottoisaa liiketoimintaa.

Orjahan oli tavallaan eräänlainen puhuva esine, joka oli täysin omistajansa mielivallan alainen. Saattoi jopa tapahtua niinkin, että vanha ja raihnainen ihminen osti nuoren ja terveen orjan, joka sitten surmattiin. Ajatuksena oli, että omistaja näin sai itselleen lisää elinaikaa eli sen ajan, jonka tuo nuori terve ihminen olisi vielä elänyt, ellei häntä olisi surmattu. Siinä vain jäi huomaamatta, että eihän sillä orjaparalla kovin paljon sitä elämää ollut jäljellä, kun  hänet sitten heti oston jälkeen surmattiin !

Mutta eipä tuo ihmisen logiikka monessa muussakaan asiassa niin kovin loistavaa ollut.

Niin, orjuudesta vielä. Siinä oli kaiken muun lisäksi vielä sellainenkin inha piirre, että kokonaisia rotuja alistettiin toisten, ”ylempien ” orjiksi sillä perusteella, että nuo toiset muka luontojaan olivat ylempiä !

Niin kuin ihmisissä nyt sitten niin kovin yleviä otuksia olisi ollut !

Oli jopa kokonaisia elinkeinonhaaroja, jotka perustuivat suoranaiseen orjien työvoiman käyttöön.

Eikäpä tuo teollisuustyöväestön asema jossakin hiilikaivoksissa paljon poikennut orjien asemasta plantaaseilla. Jopa lapsia käytettiin työvoimana kaivoksissa. Ne kun sopivat paremmin liikkumaan ahtaissa tunneleissa maan alla ja söivätkin vähemmän ! Ja kuolivat nopeammin. Ja uusia syntyi kuin luteita seinän raossa, niin kuin jossakin päin sanottiin.

Luomakunnassa ei tunneta tiettävästi vastaavanlaista lajin sisäistä toisen yksilön hyväksikäyttöä. Tosinhan esimerkiksi susien kerrotaan surmaavan ja syövän haavoittuneen lajitoverinsa. Se on kuitenkin jollakin tavalla ymmärrettävää käyttäytymistä eräänlaisessa kriisitilanteessa, jossa koko lauman selviytyminen saattaa olla uhan alaisena.

Myönnettäköön, että orjuudesta aikaa myöten luovuttiin. Mutta aikaa siihen meni. Ja tuskinpa niin olisi käynyt, ellei ihminen olisi oppinut valmistamaan koneita, jotka tavallaan korvasivat orjatyövoiman.

Tuohon koneiden tuloon liittyi kyllä siihenkin omat ongelmansa. Ne aiheuttivat laajaa joukkotyöttömyyttä, jonka seuraukset taas ovat surullinen lukunsa lama-aikoineen ja niihin liittyvine murheineen.

 

Toinen erikoisen karmea, suorastaan kauhistuttava, pöyristyttävä ihmisten aikaansaannos ovat olleet sodat.

Ja niitä tämä vastaajan mestariteos on jaksanut käydä suorastaan, anteeksi vaan, mutta näin täytyy kyllä sanoa, niin, suorastaan saatanallisella, perkeleellisellä, helvetillisellä teholla ja tarmolla ja loputtomalla uutteruudella.  On kuulemma jokin tutkimus, jossa on selvitetty, ettei tällä mainitulla maapallolla eli Telluksella ole ollut yhtään sellaista kokonaista vuotta, jotteiko ihminen jossakin päin palloa olisi kalistellut aseitaan lajitoveriensa tuhoksi.

Ainakin sen jälkeen, kun näitä veitikoita alkoi olla hieman enemmän kuin yksi perhe tai kyläkunta alueella, josta ne elantonsa hankkivat.

Luiskahtiko tähän ihmiseen jokin ”valuvirhe” vai mistä tuo ilmiö johtuu ?

Vastaaja voinee itse parhaiten valottaa tätä kysymystä, jos tahtoo, tai jos pystyy.

 

Kirjuri:

Otamme asian esille vastauspuheenvuorossa.

 

Sjä:

Niin, nämä sodat.

Ilmiötä on tutkittu laajastikin ja jopa ihminen itsekin aikoinaan.

No, se ihmisen tutkimustyö taisi kyllä pääosin kohdistua siihen, että miten sotia osattaisiin käydä mahdollisimman tehokkaasti.

Mutta sodan, sotien, syyt ?

Miksi ihminen kävi niin innolla noita sotiaan ?

Mitkä olivat sotien syitä ?

 

Tuossa orjuuden yhteydessä vilahti jo yksi syy, orjien hankkiminen.

Ja laajemminkin, erilaiset ”hankintasodat” olivat yksi sotien päälajeista. Joku ihmisryhmä, kansa, valtio, halusi itselleen jonkin hyödykkeen, joka sattui olemaan jonkun toisen ihmisryhmän hallitsemalla alueella.

Olisihan sitä voitu sivistyneesti vaikka neuvotella asiasta ja käydä kauppaa ihan rauhan oloissa.

Mutta jossain vaiheessa tuli peliin mukaan ahneus, tai mikä sitten lie ollutkaan.

Aloitettiin sota ja haluttiin ryövätä toiselta tämän omistama malmiesiintymä, öljykenttä, edullinen viljelyalue, mikä milloinkin.

Puhuttiin elintilasta, johon joku mielestään parempi ihmisryhmä, ”herrakansa”, oli oikeutettu sen takia, että se mielestään oli muka parempi kuin nuo toiset, jotka nyt vain sattuivat asumaan juuri tuolla himoitulla alueella.

Haluttiin jopa vallata ”luvattu maa !”

Niin kuin nyt kenenkään järkevän olennon mieleen voisi juohtua, että joku olisi jollekin luvannut jonkun tietyn alueen !

Vai mitä sanoo vastaaja tähän ”erikoisuuteen ?”

 

Kirjuri:

Viittaan vastauspuheenvuoroon. Niitä lupaajia kyllä on ollut monenlaisia muitakin kuin tämä minun päämieheni. Vaikka hänen kontolleenhan niitä lupauksia on kyllä koetettu kammeta.

 

Puheenjohtaja:

Kiinnitän vastaajan huomiota siihen, että täällä käsitellään nimenomaan vastaajaa koskevaa syytettä. Mahdolliset kanssarikolliset olisi tullut haastaa oikeuteen aikanaan.

Eikä puolustukseksi muutoinkaan riitä se, että sanotaan olevan muitakin, jotka ovat syyllistyneet samanlaisiin tekoihin.

Syyttäjä jatkakoon.

 

Sjä:

 

Yksi hankintasotatyyppi olivat aikoinaan sodat, joissa ryöstettiin naisia lasten synnyttäjiksi. Tällainen suurempi kahina käytiin siinä vaiheessa, kun ihminen oli oppinut määrittämään syntyvän lapsen sukupuolen.

Varsin laajoilla alueilla alettiin eri syistä yksipuolisesti suosia poikalapsia. Menettely meni  alkuvaiheissaan jopa niin karmeaksi, että tyttölapsia abortoitiin tai suorastaan surmattiin.

Syntyi nuorten miesten ”ylitarjonta”. Ja tietyn ikäinen ihmisuros on näköjään maailman vaarallisin peto, ellei sitä saada ajoissa kesytettyä. Ja tehokkain ihmisen tuntema ”kesytyskeino” oli hankkia nuorukaiselle nainen, jonka helmaan hän sai purkaa ylimääräisen tarmonsa.

 

Näistä sotien syistä edelleen.

Joskus syyksi riitti hallitsijoiden välinen riita jostakin vaikkapa suorastaan mitättömästä henkilökohtaisesta syystä, perimysriita, riita naisesta, mikäpä milloinkin. Ja ei kun vaan armeijat liikkeelle !

 

Onpa sellaisiakin sotia ollut kuin ristiretkiä, uskonsotia, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.

Näihin tietysti saattoi liittyä muitakin syitä, mutta yhtenä syynä ainakin sanottiin olevan oikean opin levittäminen, uskonveljien puolustaminen sorrolta, ainoan oikean Jumalan puolustaminen, pyhien paikkojen valtaaminen vääräuskoisilta koirilta !

Voiko mielettömämpää ajatusta olla !

Pitää olla kaiketi nimenomaan ihminen, että pystyy moiseen käsittämättömään törkeyteen !

Vaikka olihan ihmisillä monenlaisia jumaliakin, niin että kaipa niistä löytyi sitten sopivia joka lähtöön !

Järkevälle olennolle kyllä on täysin mahdotonta ymmärtää, että sotivat osapuolet jopa pyysivät samalta jumalalta apua sotiakseen sitten toisiaan vastaan !

Tuleepa mieleen, että kummankohan puolelle tuo jumala sitten asettui ?

 

Kirjuri:

Älkääpäs syyttäjä nyt sotkeko tähän asiaan noita jumalia ja uskontoja !

Kyllä ne ihmiset ovat osanneet ihan omasta päästäänkin tehdä  riittävästi kaikenlaisia päättömyyksiä.

 

Sjä:

Sitähän tässä juuri selvitetäänkin, mitä kaikkea tämä ihminen on saanut aikaan. Ihmisen luojallahan on isännän vastuu tekeleensä toimista, vai kuinka ?

 

Ja otetaan vielä yksi erityisen inhottava sodan laji esiin, sisällissodat. Niitä käytiin milloin mistäkin syystä, joskus orjat kapinoivat isäntiään vastaan ja sen kyllä ymmärtää.

Joskus oli syynä joku oppiriita, sosialistit vastaan porvarit, punaiset vastaan valkoiset, kommunistit vastaan kapitalistit.

Ja jälkeä syntyi !

Kaikkein pöyristyttävimpiä olivat sodat, joissa oli sisällissodan lisäksi vielä muita piirteitä, paikallisia riitoja, jopa henkilökohtaisia vihoja, veljesten välistä kostoa vaikkapa jostain perintöriidasta.

Eikä nämä sisällissodat loppuneet toisinaan edes siihen, että varsinainen sota oli muodollisesti päättynyt. Voittanut osapuoli katsoi oikeudekseen kaiken lisäksi kostaa hävinneelle osapuolelle tämän sodassa tekemät vääryydet !

Ikään kuin sodassa sinänsä olisi ollut jotain oikeutta tai järkeä ylipäänsäkään.

Hävinneet koottiin keskitysleireille, järjestettiin jonkinlaisia muodollisia oikeudenkäyntejä ja sitten teloitettiin hävinneitä kymmenin tuhansin.

Ja liittyihän noihin sotiin vielä ihan varsinaisia kansanmurhiakin, etnisiä puhdistuksia, niin kuin jonkinlainen häpistelevä sanonta kuului.

 

Mutta riittäköön tuo nyt jo noiden sotien osalta.

 

Seuraavaksi käsittelen lyhyesti uskontoja. Nehän tulivat tosin jo osittain esille noiden sotien yhteydessä, mutta niihin liittyy muutamia seikkoja, jotka haluan vielä erityisesti ottaa esille.

 

Ihmiseenhän oli asennettu eräänlainen koodi, jolla se pyrki saamaan ohjausta ja opastusta tuonpuoleiseksi nimittämästään olotilasta. Sinne se kuvitteli erilaisia itseään korkeampi olentoja, joilta se sitten pyysi apua, joita se lepytteli ja joissakin tapauksissa jopa uhkaili.

Jos tuo uskontojen käyttö olisi rajautunut vain avun pyyntöön hädässä, mutta kun ei !

Ihminen keksi ottaa ne vallan käytön välineiksi.

Kehitettiin opit Jumalien vihasta, viimeisestä tuomiosta, syntisistä ihmisistä, jotka vain lepyttelemällä jumalia voivat pelastua ikuisesta piinasta. Ja toisaalta taas, jos ihminen oli käyttäytynyt uskontonsa normien mukaan, tai muuten sen edellyttämällä tavalla, uskonut jotakin, mitä hänen piti uskoa ja pitää totena, hän kuoltuaan pääsi taivaaseen, ikuiseen onnelaan.

Ja osa ihmisiä asettui sitten tuomarin rooliin. He olivat tietävinään, mitä toisten tuli tehdä, jotta he olisivat täyttäneet kulloisenkin jumalan tahdon ja pelastuneet.

Ja voi sitä, joka ei näitä tuomareita, paimenia, pappeja, paaveja, poppamiehiä, mullaheja totellut !

Eli näissä uskonnoissa oli se erikoinen lisäpiirre, että niiden muodostama uhka ei rajoittunut ihmisen normaaliin elinaikaan vaan vasta ja erikoisesti siihen olotilaan, joka seurasi ihmisen kuolemaa.

Niin, niin sanottuja vääräoppisia jopa surmattiin väärän oppinsa takia. Noitaroviot, kerettiläisroviot paloivat !

 

 

Kirjuri:

Kiinnittäisin taas huomiota siihen, että nuo teot teki nimenomaan ihminen, ei päämieheni.

Nuo uskonnot oli annettu ihmisille juuri sitä varten, että niiden avulla ihminen jaksaisi taivaltaa tuon maallisen vaelluksensa säällisesti läpi aina autuaaseen loppuunsa saakka.

Eli opastajasta, auttajasta, matkasauvasta niiden oli tarkoitus käydä.

Ja kyllähän  ne niin paljolti toimivatkin.

Valitettavasti täytyy myöntää, että väärinkäytöksiäkin esiintyi, ikävä kyllä.

 

Sjä:

Ja vastuu on ei suinkaan kuulijalla vaan tekijällä !

Mutta ehkä tässä nyt on jo riittävästi esitelty noita ihmiseen ja sen tekemisiin liittyviä asioita.

Siirrytäänpä sitten tähän toiseen pääryhmään eli tuhoihin ja onnettomuuksiin, jotka ovat aiheutuneet muusta kuin suoranaisesti ihmisen toiminnasta.

Katson, että vastaaja on vastuussa myös näiden seuraamuksista, koska hän on ilmoittanut luoneensa koko universumin ja olevansa sen suhteen kaikkivaltias. Hän siis vastaa myös niitä seuraamuksista, joita hänen luomansa kokonaisuus aiheuttaa. Tekijällä on tietynlainen  tuotevastuu  myös suuressakin mittakaavassa syntyneistä seuraamuksista. Tapauksiin ei voida soveltaa vis major –tyyppisiä lausekkeita, koska seuraamusten on katsottava johtuvan juuri siitä, että tuotteessa on ollut virheellisyyksiä.

Ohessa jälleen luettelo tapauksista.

 

Seuraavassa lyhyt yleisesitys tapauksista:

 

Ajatellaanpa luonnon aiheuttamia katastrofeja, jotka ovat aiheuttaneet tuhoa ja kärsimystä koko järjestelmälle ja erityisesti sen elolliselle osalle, josta nyt varsinaisesti on kysymys.

 

Telluksen historiassa tunnetaan lukuisia jättiläismäisiä tulvavahinkoja. Näistähän on kertomuksia jopa eräiden uskontojen kirjallisuudessa, ns. vedenpaisumuskertomukset. Mittaamattomat ovat ne kärsimykset, joita tulvat ovat aiheuttaneet niin ihmisille, eläimille kuin kasvikunnallekin.

Merten rannoilla tulviin usein on liittynyt lisäksi voimakkaita hirmumyrskyjä, jotka vielä ovat lisänneet aiheutunutta tuhoa.

Tulivuorenpurkaukset ja maanjäristykset ovat toinen jättiläismäinen tuhojen aiheuttajat. Kokonaisia kaupunkeja asukkaineen on menehtynyt tällaisissa turmissa. Taivaasta on todellakin satanut tulta ja tulikiveä ihmisraukkojen ja eläinten päälle.

 Edelleen meteoriitit ovat tuhonneet summattomia alueita, kun ne ovat iskeytyneet  maan pintaan.

Ja eikös se tämä vastaaja väitä luoneensa koko maailmankaikkeuden ?

Mikä meni hommassa vikaan, kun järjestelmässä on tällaisia ilmeisiä puutteita, joista sitten aiheutuu tuhoa ja turmaa ?

Eikä perusteluksi totisesti mielestäni riitä se, että tekijä muka saa tehdä tekeleillään mitä hyväksi näkee, vaikkapa rikkoa ja tuhota koko rakennelmansa, kun se kerran on hänen itse tekemänsä !

Että ne muka ovat savea ja multaa, joihin hän hetkiseksi on tallentanut tietoisuuden ja  kokemisen ominaisuudet kattavan datan.

Vai onko se tämä luomakunta todellakin tekijänsä suhteen samassa asemassa kuin esimerkiksi jokin laite, jonka tekijä toteaa virheelliseksi, romuttaa ja panee materiaalin kierrätykseen uutta laitetta varten ?

Tai kuin vammaisena syntynyt eläin, joka voidaan lopettaa, koska se ei ole elinkelpoinen ?

Niin, miksi vammaisena syntynyttä ihmislasta kuitenkin koetetaan kaikin tavoin hoitaa ja hoivata ? Miksi niin ? Tai vakavasti sairasta tai loukkaantunutta ihmistä ? Onhan se sanonta semmoinenkin, että ammutaanhan sitä hevosiakin.

 

Entäpä sitten erilaiset sairaudet, jotka aiheuttavat tuhoa ja kuolemaa kaikelle elolliselle?

Vai onko toisen kuolema toisen elämä ?

Viruksille, bakteereille sun muille mikromaailman ilmiöille pitää olla kasvualusta, jotta ne pääsevät kasvamaan ja sikiämään. Viis´ siitä miten tälle kasvualustalle itselleen  käy.

Vai onko tässä kyse jonkinlaisesta säätelymekanismista, kuten ketjussa ruohonsyöjät/ petoeläimet.  Petoeläimet pitävät ruohonsyöjien lukumäärän sopivassa suhteessa, niin että nämä eivät itse tuhoa omaa ravintoaluettaan lisääntymällä tolkuttomasti.

Karmeita ovat ne kertomukset siitä, miten kulkutaudit ovat raunioittaneet jopa kokonaisia valtakuntia.

Vai kuuluuko tuo mikromaailma sekin kaikkivaltiaan järkevään järjestelmään osana suurta kokonaisuutta ?

 

Niin, edellä on luotu yleiskatsaus laajoihin asiaryhmiin. Niihin liittyen katson perustelluksi, että vastaaja tuomitaan elinkautiseen vapausrangaistukseen.

 

Lisäksi esitän, että hänelle oheisrangaistuksena tuomitaan yhdyskuntapalvelua seuraavien yksittäisten tapausten osalta:

 

Suuren nälänhädän aiheuttaminen Afrikan pohjois-osissa anno galaksie 3283-3301.

Alueen pinnanmuodot muuttuivat suuren maanjäristyksen takia elinkelvottomiksi. Lisäksi meri valtasi laajoja maa-alueita, jotka olivat olleet asumiskäytössä vuosituhansia. Tapaus tunnetaan Telluksen historiassa ns. Atlantiksen tuhona.

 

Asteroidin törmääminen Tellukseen anno galaksie 4958. Tämä aiheutti muun tuhon ohessa sen, että Telluksen kaltevuuskulma sen kiertorataan nähden suhteessa aurinkoon muuttui, mikä taas aiheutti laajoja ilmastollisia muutoksia ja edelleen koko ekosysteemiin mittavia muutoksia, mm. kokonaisten eliö- ja kasvilajistojen tuhoutumisia.

 

Ns. elktromanipulaatio anno galaksien  8752. Tapahtumassa Tellukselta poistettiin kokonaisuudessaan ns. mekaaninen sähköilmiö.

Tapahtumalla sinällään oli vaikutuksensa lähinnä ihmisen elinoloihin.

Ihminen oli kehittänyt sähköisistä ilmiöistä oleellisen osan elintoimintojensa perustasta.

Sähkön katoaminen Tellukselta pakotti ihmisen kehittämään korvaavia tekniikoita. Tämä sinällään oli ehkä hyväksikin, sillä erilaiset totaaliset tuhoamisjärjestelmät, joita oli kehitelty sodankäyntiä varten, menettivät samalla toimivuutensa.

Ihmisen kehityksessä alkoi tämän johdosta hitaamman kehityksen vaihe, jossa tasapainottuivat myös taiteelliset, moraaliset ja eettiset tekijät, jotka älyn ja tekniikan yksipuolinen kehittyminen olivat kohtalokkaalla tavalla syrjäyttänyt.

 

Suuri ruttotautiepidemia anno galaksie 9843.

Koko maapallon eläinmaailma, ihminen mukaan lukien, oli vaarassa tuhoutua, kun Tellukselle hyökkäsi avaruusrosvojen joukkio. Vaikka Tellus onnistui suurin ponnistuksin tuhoamaan tuon rosvojoukkion, aiheutti sen mukanaan tuoma Tellukselle siihen asti tuntematon virus paiseruton kaltaisen kulkutaudin, joka tappoi niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Onneksi sitä vastaan ehdittiin kehittää hoitomenetelmät, ennen kuin koko Telluksen fauna ehti tuhoutua.

 

 

 

Pj

Haluaako vastaaja tässä vaiheessa lausua jotain syyttäjän vaatimusten johdosta vai siirrymmekö todistajien kuulemiseen ?

 

 

Kirjuri

Tässä vaiheessa kiinnitän vain yleisluontoisesti huomiota siihen, että nuo syyttäjän äsken esittämät seikat liittyvät oleellisena osana siihen erityiseen projektiin, joka päämiehelläni oli käynnissä nimenomaan juuri Telluksella.

Jos katsotaan, että tämänlaatuista koetta, projektia, ei voida sallia, voidaan syyttäjän esittämiä näkökohtia pitää perusteltuina.

Kun kuitenkin koko tapahtumasarja on päämieheni vakaaseen harkintaan ja hyvään uskoon perustuva katson, että nuo seikat liittyvät siihen oleellisena osana, niin vaikeaa kuin sitä ehkä onkin hyväksyä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

III

 

 

 

Pj

Aloitetaan sitten syyttäjän nimeämien todistajien kuuleminen. Syyttäjä, olkaa hyvä.

 

Sjä

Niin, olen kutsunut kaikkiaan viisi todistajaa. Esitän kuitenkin, että asiassa toimitettaisiin vielä lopuksi katselmus, jotta oikeudella tulisi omakohtainen selkeä kuva asian kokonaislaadusta.

 

Pj

Palataan tähän katselmukseen sitten todistajien kuulemisen jälkeen.

 

 

Sjä

Nimeän todistamaan sisällissodan uhrina kuolleen opiskelija Mira Slavarinan.

Hän voi kertoa sodan mielettömyydestä yleensäkin ja erityisesti sisällissodan viattomille sivullisille aiheuttamista kärsimyksistä.

Pyydän kutsumaan todistajan paikalle. Hänelle on kuolemansa jälkeen tehty täydellinen psykofyysinen kuntoutus, joten hän pystyy nyt kertomaan tapahtumista, jotka johtivat aikoinaan hänen kuolemaansa.

 

Pj

Olette syyttäjän nimeämä todistaja, opiskelija Mira Slavarina, kotipaikka aikoinaan Tsivakan tasavalta, kuollessanne olitte 17 vuotias, pitävätkö tiedot paikkansa ?

 

MiS

Kyllä, herra puheenjohtaja.

 

 

 

Pj

Syyttäjä haluaa kuulla teitä todistajan tapahtumista, jotka aikanaan johtivat teidän väkivaltaiseen kuolemaanne.

Katsotteko, että jaksatte kertoa oikeudelle noista Teille varmasti hyvin raskaista ja järkyttävistä kokemuksista ?

 

MiS

Minä yritän, toivon jaksavani, minut on kuntoutettu kuolemani jälkeen. Koetan  palata vielä tämän kerran noihin tapahtumiin.

 

Pj

Syyttäjä, olkaa hyvä ja kuulustelkaa todistajaa.

 

Sjä

Niin, toivon että kertomuksenne ja kokemanne tapahtumat osaltaan auttavat siihen, että nyt vastaajana oleva osapuoli tullaan tuomitsemaan niistä teoista, jotka eittämättä on luettava hänen syykseen tavalla tai toisella.

Kotipaikkanne oli siis tuolloin tapahtuma-aikana Tsivakan tasavalta.

Missä te tuolloin tarkemmin määriteltynä asuitte, mikä oli tilanne kotiseudullanne, mikä oli teidän ammattinne tai vastaava ja minkälaiset

tapahtumat johtivat teidän kuolemaanne  ?

 

MiS

Asuin tuolloin Tsivakan pääkaupungissa  Karnavassa, opiskelin yliopistossa kieliä ja historiaa.

Tai olin opiskellut aiemmin, siihen saakka kunnes sota syttyi.

 

Sjä

Mistä sodasta oli kyse ?

 

MiS

Se oli semmoinen sotkuinen juttu. Meillä Tsivakassa oli vuosisatoja asunut ihmisiä, joilla oli historiallisista syistä eri uskonnot.

Toiset palvoivat Quottia ja hänen tytärtään, toinen osa kansaa taas Algaria ja tämän lähettiläitä.

Näillä uskonnoilla oli omat menonsa ja pyhät rakennuksensa. Itse kukin kävi omissa juhlissaan, naapurit jopa joskus vieraina toistensa tilaisuuksissa. Rauhassa oli eletty jo vuosisatoja. Avioliittojakin oli solmittu eri uskontokunnista olevien kesken.

Sitten tilanne muuttui.

Naapurivaltakunnassa vaihtui hallitsija. Tämä oli hyvin vallanhimoinen mies, joka halusi liittää alueisiinsa myös meidän maamme. Syyksi hän ilmoitti, että hän haluaa vapauttaa uskonveljensä ja sisarensa, joita muka sorrettiin meidän maassamme.

Tuolla naapurimaassa nimittäin asui vain Algariin uskovia. Saattoi kyllä olla, että tuo uskonto oli vain tekosyy. Meidän maassa oli rikkaita kaivoksia ja merenrannikko, jonne tuo naapurimaa pääsi vain meidän maamme läpi.

Ehkä tuo hallitsija tosiasiassa himoitsi noita kaivoksia ja halusi lisäksi ulottaa valtansa merelle asti, jotta saisi käyttöönsä satamia ja pääsisi kuljettamaan tavaroitaan esteettömästi meritse.

Me olimme nimittäin kantaneet tuosta kauttakulusta naapureilta erilaisia maksuja ja luonnollisesti se oli ollut meille hyvä tulonlähde. Toisaalta naapurivaltion ei ollut tarvinnut rakentaa kalliita rata –ja tieverkkoja eikä pitää niitä kunnossa.

Ei olisi millään uskonut, että meidän Tsivakan algarit olisivat lähteneet moiseen valheeseen mukaan !

Mutta niin siinä vain kävi, että meidän maassamme alkoi tapahtua algareihin kohdistuvia väkivallan tekoja.

Niitä koetettiin selvittää, kuka oli tekijä, mutta selvää ei saatu.

Huhuttiin että asialla olisivat olleet naapurimaasta tulleet ilkiöt.

Naapurimaa kielsi tämän jyrkästi ja väitti, että tekojen takana ovat meikäläiset 

quotit, jotka himoitsivat algarien omaisuutta.

Tilanne kärjistyi vähitellen niin, että kansalaisemme tai osa heistä saatiin yllytettyä riitelemään keskenään. Jossain vaiheessa naapurimaan taholta ilmoitettiin, että he katsovat oikeudekseen tulla sorrettujen uskonveljiensä avuksi.

Viimeinen tapahtuma, joka oli sodan lopullinen syy oli semmoinen, että meidän puoleltamme olisi muka ammuttu tuonne naapurimaahan tykeillä ja tehty jonkinlainen tuhoamishyökkäys heidän alueelleen.

Meidän maamme taholta ilmoitettiin, että olimme valmiit antamaan asian puolueettoman komission tutkittavaksi. Vielä todettiin, ettei meidän puolellamme rajaa ollut tuolla alueella minkäänlaisia joukkoja tai aseita.

Sota alkoi.

Naapurimaan sotapropaganda houkutteli maamme algarit liittymään hyökkääjiin. Ja näin tapahtui. Olisimme varmaankin yksimielisinä pystyneet hyvinkin vastustamaan valtaajaa, mutta tuo algarien liittyminen hyökkääjiin synnytti lisäksi sisällissodan kaikkine hirmutekoineen.

Kotikaupunkini joutui piiritetyksi.

 

Sjä

Ja Te olitte tuossa piiritetyssä kaupungissa ?

 

MiS

Niin, minä ja tuhannet muut, jotka olimme luulleet, että saisimme olla rauhassa. Ei meillä toisaalta ollut mitään paikkaa, minne olisimme voineet paetakaan. Sota riehui kaikkialla.

Oli puutetta kaikesta, ruoasta, vedestä, lääkkeistä, sähköstä, lämmöstä.

Minun pikkuveljeni sairasti diabetestä. Hänelle tarvittiin välttämättä insuliinia.

Tiesin, että sitä voisi olla vielä kaupungin apteekin varastossa, mutta apteekki oli jäänyt siihen osaan kaupunkia, joka oli piirittäjien hallussa. 

En kertonut kenellekään, kun läksin yhtenä yönä pyrkimään sinne apteekkiin.

Ajattelin, että voisin hyvinkin onnistua pimeän turvin hiipimään sinne. Olin käynyt siellä rauhan aikana. Tiesin missä noita lääkepakkauksia säilytettiin. Apteekki oli tähän asti säilynyt ehjänä. Se oli pienellä kukkulalla ja näkyi hyvin meidän kotiimme. Eikä sinne niin kovin pitkä matka ollut.

Tuuli ja satoi vettä.

Minulla oli musta sadetakki, joka auttoi pysymään salassa. Katuvalot eivät kyllä olleet palaneet pitkään aikaan, kun sähköä ei ollut.

Pääsin apteekkiin.

Ovi oli lukossa !

Olikohan siellä ketään vai oliko rakennus tyhjä ?

Miten apteekkarille oli käynyt, entä myyjille ?

Rakennus näytti kyllä ehjältä. Olisiko siellä sisällä joku ? Ja olisiko siellä vielä jäljellä mitään ?

Mikä se tuolla nurkan takana kolahti ?

Uskallanko katsoa ?

Hiivin nurkalle ja kurkistin sen taakse. Siellä oli toinen hiipijä !

Kuka kumma ?

Hänellä oli jonkinlainen taskulamppu. Sen valo heijastui hetken talon ikkunasta. Olisiko se, voisiko se olla naapurin Jergo, entinen luokkatoverini ?

Miten hän olisi täällä ?

Hehän joutuivat pakenemaan kotoaan, koska he olivat algareja ?

Uskaltaisinko puhua hänelle ?

Mutta hänellähän näkyy olevan ase ! Hän on liittynyt sotijoihin !

Yritin perääntyä mutta kompastuin johonkin maassa olevaan tuulen kuljettamaan rojukasaan.

Lampun valo siirtyi minuun !

”Seis, kuka siellä, seis tai ammun !”

Se oli Jergo, tunsin äänenkin !

Pyysin, ettei hän ampuisi, sanoin että minä olen Mira.

”Mitä ihmettä sinä täällä teet, mennään äkkiä piiloon tuonne ovisyvennykseen, minut on pantu tänne kiertäväksi vartijaksi. Oli pakko. ”

Kerroin, että yritin etsiä apteekista lääkkeitä veljelleni.

Jergo mietti, mitä hän tekisi.

”Tunnenhan minä Miskan, kuinkapa en tuntisi !

Tarvitset hänelle lääkkeen. Miten luulit, että saat sen ?”

”En tiedä, mutta päätin kuitenkin yrittää.”

”Mitäs me nyt tehdään ? Minun pitäisi joko ampua sinut tai ottaa vangiksi, niin hullu tämä maailma nyt on, kerralla. Ja sitten kuolisi Miska, kun lääkkeet loppuvat. Loppukohan tämä sota milloinkaan ? Periköön piru kaikki jumalat, jotka ihmisiä surmaavat !

Mennään tuonne takaovelle. Luulen että saan sen auki jollakin tavalla. ”

Hiivimme takaovelle. Jergo sai sen auki vääntämällä lukon kieltä aseensa pistimellä. Hiivimme sisälle. Hapuilimme Jergon taskulampun valossa myymälään. Talo vaikutti autiolle. Apteekkari ja myyjä olivat kaiketi lukinneet rakennuksen ja menneet yöksi jonnekin muualle, jos olivat vielä elossa.

Löysin lääkkeet ja palasimme takaovelle.

”Keitäs täältä tulee, seis tai ammun !”

Se oli joku algarisotilas. Mistä hän oli siihen tullut, sitä en tiedä.

Mutta se oli Jergo, joka ampui. Mies kaatui koroahtaen siihen paikkaan.

”Juokse Mira, juokse, minä ole ampuvinani sinun jälkeesi, voit hyvällä onnella ehtiä omalle puolellesi.”

Ja minä juoksin.

Mutta en minä ehtinyt.

Se ovelle tullut sotilas ei ollut yksin vaan talon toisella puolella oli muita sotilaita. He olivat nähneet ja kuulleet, mitä tapahtui. Ampuivat Jergon.

Minä jäin vangiksi.

Kun minut sitten kuukausien kuluttua palautettiin vankien vaihdossa, olin raskaana.

Isäni oli perheemme kunnian takia pakko surmata minut vaikka raskauteni ei ollut omaa syytäni.

Ei kai minun sentään tarvitse kertoa siitä mitä jouduin kokemaan vankeusaikana? Tuntuu kuin ne kauhut kuitenkin pyrkisivät taas valtaamaan minut !

 

Sjä

Uskon, että oikeus on saanut selkeän käsityksen siitä, millaisia kauhuja tavallinen pieni ihminen joutuu kokemaan sotien kurimuksessa.

 

Pj

Halutaanko vastaajan taholta esittää todistajalle kysymyksiä ?

 

Kirjuri

Ei tässä vaiheessa. Kiinnitän kuitenkin oikeuden huomiota siihen, että todistaja on voitu kuolemansa jälkeen kuntouttaa psykofyysisesti lähes terveeksi.

 

Sjä

Puolestani kiinnitän huomiota siihen, että todistaja kyllä muistaa tapahtumien kulun. Eikä kuntoutus kuitenkaan pysty kaikkea korjaamaan, kuten juuri äsken olemme todistajalta kuulleet. 

Kiitän todistajaa, että hän vielä jaksoi, kaikesta kokemastaan huolimatta, tulla tänne kertomaan kokemistaan tapahtumista.

Toiseksi todistajaksi nimeän Paratiisisaaren. Saamme havainnollisen kuvan siitä, miten tämä Pomon mestariluomus, ihminen, on kohdellut koko muuta luomakuntaa, kun se pääsi älynsä kehittymisessä tiettyyn vaiheeseen.

 

Pj

Miten syyttäjä on ajatellut tämän kuulemisen järjestettäväksi ?

Kokonaista saarta tuskin voidaan saada mahtumaan tänne istuntosaliin ?

Vai siirrymmekö paikan päälle koko joukko ?

 

Sjä

Ajattelin kyllä ehdottaa katselmustakin, mutta se tulisi sitten koskemaan koko Tellusta noin yleisluontoisesti tuolta ylhäältä nähtynä tai miten tuo suunta nyt ilmaistaankaan.

Voimme projisoida todistajan tänne istuntosaliin ja muuntaa mittakaavaltaan sellaiseksi, että salia ei sinällään tarvitse laajentaa.

Samaa menettelyä esitän käytettäväksi sitten myös kolmanteen todistajaan.

 

Pj

Miten vastaajan puolelta onko teillä huomautettavaa asian suhteen vai hyväksyttekö menettelyn ?

 

Kirjuri

En kyllä ymmärrä, että mitä jokin maisema voi todistaa tässä asiassa mutta menettelyyn sinällään ei ole huomautettavaa.

Vaikka alkaa kyllä näyttää siltä, että kaikkea mitä on tullut tehtyä näkyy voitavan käyttää päämiestäni vastaan !

 

Sjä

Tässä meillä on holografinen projektio Paratiisisaaresta sellaisena kuin se oli ennen suurta katastrofia.

Todistajalle on teknisesti järjestetty äänimanipulaatio, joten voimme kysellä siltä tapahtumista normaaliin tapaan ja kuulla myös sen antamat vastaukset.

Niin, pyydän todistajaa kertomaan kokemuksistaan, siitä millainen tilanne oli ennen tuota katastrofia, mitä sitten tapahtui ja onko tämän tapauksen jälkeen tilannetta saatu korjatuksi ennalleen, minkälainen todistajan tilanne on tällä     hetkellä.

 

Paratiisisaari

Niin, luomistapahtuman jälkeen pinnalleni kehittyi aluksi kasvillisuutta. Kun ilmasto oli suotuisan lämmin, kasvusto kehittyi piankin hyvin runsaaksi ja reheväksi.

Aikaa myöten pinnalleni ilmestyi myös eläimiä. Ne saivat runsaasti ravintoa erinomaisesta kasvustostani.

Kaikkea oli yllin kyllin. Aurinko lämmitti ja sade raikasti ja antoi kostetutta. Mikäpä oli minun kelluskella etelän meren lämpöisillä aalloilla.

Tulipa rantaani sitten aikoinaan muutama lautta, joilla purjehti pieniä vikkeliä pavunruskeiksi paahtuneita siroja ja leikkisiä ihmisiä.

Heillekin riitti minulta runsaasti niin ruokaa kuin juomaakin. Ja merestä he saivat vielä lisäksi monenlaista kalaa ja rapuja, rantahiekasta makoisia kilpikonnan munia.

Paratiisisaari oli nimeni.

 

Oli lysti katsella, kun nuoriso kisaili ja seksasteli pöheiköissäni lämpöisessä tummassa yössä etsien kuun valolta varjoisaa paikkaa kiihkeisiin toimiinsa. Vaikka ei tuo kuu heitä kaikistellen haitannut, kun siittämisen kiihko oikein pääsi valloilleen.

Näin elelin ja oleilin aikoja ajattomia leppoisan onnen tilassa.

Kunnes rantaani saapui suuri laiva liehuvin purjein.

Siinäkin oli ihmisiä tai ainakin näin oletan.

Vaikka ihan erilaisia  nämä olivat kuin ensimmäiset asukkaani.

Isoja, parrakkaita, kalvakkaihoisia.

Ja näillä oli aseita.

Ja saaliinhimo veressä.

Laiva ankkuroitui vähän matkan päähän rannasta suojaisaan lahteen.

Siitä lähti kaksi isoa venettä soutamaan rantaan.

Maihin päästyään miehet pystyttivät ensi töikseen rantakukkulalle pitkän salon, jonka latvassa liehui monivärinen kangas, sanoivat sitä lipuksi.

Yksi miehistä julisti kovalla äänellä, että tämä saari oli täst´ edes kuuluva hänen majesteettinsa mikälieneekään ollut alamaisuuteen.

Alkuperäiset asukkaani seurasivat tapahtumia pysytellen piilossa metsikön sisällä.

Tulijat tunkeutuivat viidakon sisään. He etsivät vettä laivan juomavarastojen täydennykseksi. Veden lisäksi he metsästivät saaren eläimiä. Tuore liha oli sekin tarpeen pitkällä matkalla.

Illan tullen miehet palasivat rantaan veneilleen ja soutivat laivalle.

Kun ilta pimeni yöksi, uskaltautuivat minun omat ihmiseni rannalle tutkimaan tulijoiden jättämiä jälkiä. 

Tulijat olivat liikkuneet saappaat jalassa. Heidän jalanjälkensä olivat lisäksi paljon suurempia kuin saarelaisten.

Pitkän miettimisen jälkeen saarelaiseni päättivät tuoda rannalle lahjoja tulokkaille.

Saviruukuissa tuotiin rannalle vettä, jotta tulokkaiden oli nähty kokoavan astioihinsa. Palmunlehviin käärittyjä saaliseläimiä ja kaloja aseteltiin vesiruukkujen viereen. Samoin erilaisia viidakossa kasvavia hedelmiä.

Vielä aseteltiin rannalle pieniä korukivistä muotoiltuja patsaita, jotka esittivät saarelaisten jumalia, miehiä, naisia, eläinhahmoja.

Sitten rannalle sytytettiin merkkituli ja saarelaiset vetäytyivät viidakon suojaan.

Laivalta huomattiin tuli.

Vasta aamulla sieltä kuitenkin uskaltauduttiin uudelleen rannalle.

Lahjat tuntuivat kiinnostavat tulokkaita. Varsinkin patsaat herättivät hämmästystä.

Laivalaiset jättivät rannalle puolestaan värikkäitä kankaita, lasihelmiä, peilejä ja erilaisia pieniä koriste-esineitä.

Siitä se sitten alkoi. Ensin varovaisena vaihtokauppana.

Sitten aikaa myöten yhä laajempana saaren luonnonvarojen hyödyntämisenä.

Ratkaiseva  muutos tilanteessa tapahtui, kun tulokkaat löysivät saaren sisäosista maaperästä metalleja.

Rakennettiin kaivoksia. Alkuasukkaita pakotettiin niihin orjiksi louhimaan malmeja tunneleissa maan alla. Kun nämä eivät jaksaneet saalistajien mielestä työskennellä tarpeeksi tehokkaasti, tuotettiin kaivoksiin muualta mustapintaisia orjia, jotka jaksoivat paremmin raataa tunneleiden ahtaudessa ja helteessä.

Kuonavuoria alkoi kohota viidakkoon.

Rannikon vedet saastuivat jätteistä.

Alkuperäisväestöstä oli jäljellä enää rippeitä, kun lopullinen tuho tapahtui.

Kaivostoiminta oli pureutunut jo syvälle uumeniini.

Ahneudessaan eivät kaivattajat kuitenkaan huomanneet, että tunnelit lähestyivät keskelläni kohoavan tulivuoren alaosaa.

Sitten räjähti.

Tulivuorta oli luultu sammuneeksi. Ihmisten muistin aikana se ei ollut purkautunut kertaakaan. Mutta lyhythän se on ihmisen muisti.

Ja tarkkakatseinen kyllä olisi huomannut muinaisten purkauksien jälkiä, jos vain olisi pitänyt silmänsä auki.

Mutta kirottu on kullan himo !

Se sokaisee saalistajansa.

Ja niin kävi nytkin.  Kaivostunnelit tulivat niin lähelle tulivuoren sulana laavana vellovaa sisusta, että  yht´äkkiä laava purkautui ensin kaivoksen tunneleihin ja räjäytti sitten koko kaivoksen ja suuren osan muutakin saarta hehkuvaksi tulimereksi. Kaikki mitä saaren pinnalla oli ollut, paloi hehkuvissa laavavirroissa. Meri kiehui laajoilla alueilla siihen valuvasta hehkuvasta laavasta. Suuri osa pinnastani romahti lopulta sisään tuohon valtavaan vuorenonkaloon. Valtavat tulva-aallot aiheuttivat suunnattomia tuhoja

jopa tuhansien kilometrien päässä tapahtumapaikalta.

Saarelle ei jäänyt mitään elollista, ei ruohon korttakaan, ei edes itikan itikkaa.

Minusta on nyt jäljellä vain merestä kohoavia karuja kallioriuttoja.

Ja miksi näin piti käydä ?

Miksi ?

Miksi ne laivat tulivat rannoilleni ja toivat tuhon tullessaan ?

 

Sjä

Niinpä, miksi ?

Haluaako vastaaja sanoa jotain tapahtuneen johdosta ?

 

Kirjuri

Tässä tulee vastaan tyypillinen tapaus, jossa erilaiset kulttuurit törmäävät toisiinsa. Vahvempi syrjäyttää heikomman. Semmoinen on kerta kaikkiaan tämä Telluksen systeemi. Se että tässä erityisessä tapauksessa aiheutuu vielä vahinkoja myös luonnolle on tietysti sinänsä valitettavaa.

Mutta ainahan sitä jonkun verran roiskuu kun rapataan !

Räjähteleehän noita kokonaisia tähtiäkin avaruudessa aina silloin tällöin.

 

Sjä

Tuo tietysti pitää sinällään paikkansa. Mutta ei se poista jonkun syyllisyyttä, että sanoo, että on paljon muitakin, jotka tekevät samoin, samanlaisia tapauksia.

Korostan vielä tässä erityistapauksessa sitä, että siihen liittyy kaksikin eri näkökohtaa.

Ensinnäkin nuo ihmisten väliset suhteet, heikomman alistaminen ja luonnon riistäminen ahneuksissaan ja siitä aiheutunut tuho.

Ja sitten tuo luonnontuho sinänsä, tulivuorenpurkaus hirvittävine seuraamuksineen.

Noita vastaavanlasia luonnonkatastrofejahan syntyy myös ilman ihmisen myötävaikutusta.

Tähän tapaukseen liittyy siis vielä jo kehittyneen toimivan ekosysteemin tuhoutuminen.

Mitä sitten tulee vastaajan tähtitieteellisiin viittauksiin jätä ne tässä yhteydessä omaan arvoonsa.

 

Pj

Niin, oliko vastaajalla vielä jotain kysyttävää todistajalta ?

Ellei, niin syyttäjä kutsukoon seuraavan todistajansa.

 

 

 

Sjä

Kolmantena todistajana pyydän saliin hänen hirmuisuutensa kaikkien kansojen orjuuttajan suurimperaattori Omnipotexin.

 

Pj

Onko nyt ihan välttämätöntä kutsua tänne historian karmeinta hirmuhallitsijaa, joka pitäisi tuomita rikoksista ihmisyyttä vastaan, kansanmurhista ja muista törkeyksistä.

 

Sjä

Haluan tämän todistajan avulla osittaa sen, minkälaiseksi tämän vastaajan mestariluomus ihminen saattoi pahimmillaan valtautua.

Jos vastaaja todella on kaikkivaltias ja kaikkitietävä, olisi hänen pitänyt ottaa tämmöinenkin mahdollisuus huomioon, kun hän kehitteli Tellukselle ihmisen semmoisena kuin olemme sen tulleet tuntemaan aikojen saatossa.

Ja jos vastaaja todella tiesi, mitä ihmisestä tuleman pitää, osoittaa se kiistatta, että hänen tekonsa ovat olleet selkeästi tahallisia.

 

Pj

No, tulkoon nyt sitten.

 

 

Kirjuri

Kyllä tämän todistajan kuuleminen minustakin tuntuu tarpeettomalta. Johan tämä ensimmäinen todistaja kertoi mielestäni ihan tarpeeksi ihmisen teoista.

 

Sjä

Haluan vain tämän todistajan avulla näyttää sen, minkälainen tämä vastaajan mestariluomus kaikkein pahimmillaan voi olla.

Otaksun nimittäin, että vastaajan taholta tullaan kuulemaan jotakin aivan vastakkaista ihmistyyppiä.

 

Pj

No niin, no niin, otetaan todistaja Omnipotex kuultavaksi.

Jahah, te siis olette todistaja Onimpotex, hänen hirmuisuutensa, kaikkien kansojen herra, jumalan ruoska ynnä muuta.

 

Omnipotex

Minä itse.

 

 

 

Sjä

Krhm, pyydän todistajaa pääpiirteissään kertomaan, miten hän sai aikoinaan valtakuntansa haltuunsa ja miten hän sitten myöhemmin laajensi alueitaan, minkälaisissa oloissa kansat hänen valtansa aikana elivät ja miten hänen valtakunnalleen sitten myöhemmin kävi.

 

Omnipotex

Niin, isälläni oli aikoinaan pikkuinen heimokunta, jonka johtoon hän oli päässyt, kun sai kukistettua toiset valtaan pyrkijät.

Vanhempi veljeni tietysti peri isäni aseman. Ei siitä velipojasta kuitenkaan ollut hallitsijaksi. Me oltiin ihan erilaisia. Vaikka eri äitihän meillä olikin. Isäukolla nääs oli vaimoja useampia, niin kuin siihen aikaan tapa hallitsijoilta vaati, pieniltäkin.

Hänen äitinsä oli jonkun kaupunkivaltion kuninkaan hentoinen tytär. Hän sitten kuolikin velipojan synnytykseen.

Isäukko kuului murehtineen tätä vaimoaan pitkät ajat. Henkikaarti sattui sitten löytämään sotaretkellä eräästä syrjäisestä kylästä sähäkän tummapintaisen rehevärintaisen ja leveälantaisen juuri naiseksi kypsyvän uhkean neitosen.

Joku miehistä keksi, että annetaanpas tämä viihdykiksi tuolle Omnille. Jospa palais ukko taas ennalleen, kun pääsee kunnolla oivalleen naisen makuun. Jo tuo  on sitä kuollutta huilunlurittajaa tarpeeksi haikaillut. Kuollut mikä kuollut. Elävien pitää elää eikä nuokkua ja nuhjata menneitten perään. Eihän tästä sotimisestakaan kohta tule mitään, kun ukko kesken taistelun alkaa tuijotella pilvenreunoja.

Eikä ukko sen yön jälkeen enää menneitä haikaillut eikä muita vaimoja kaipaillut.

Perin varmaan äitini puolelta paljon siitä voimasta ja päättäväisyydestä, jota sitten tulin tarvitsemaan tulevissa toimissani.

Ja äitimuorihan se paljolti isäukon vanhempina vuosina tosiasiassa valtakuntaa johtikin.

Hän se järjesti asiat sitten niin, että tälle velipojalleni tarjoiltiin  yksillä juhlaillallisilla palan paineeksi sienikeiton ohessa hyvin maustettua viiniä.

Velipoika ei sitten enää niiden juhlien jälkeen herännytkään ja niin minusta tuli  kuningas.

 Äitimuori  oli alkuun minulla eräänlaisena neuvonantajana. Muori alkoi sitten vanhuuttaan äksyämään ja komentelemaan. Niinpä minä sitten tarjoilin hänelle samat eväät kuin muori aikoinaan velivainajalle. Kyllähän se muori sitä sienisoppaa nuuhki ja alkoi jupista, että minä alan jo olla kylläinen viekää moska pois.

No, yksi kaartin sotilas piti sitten muorin naamaa upotettuna siihen soppakattilaan sen verran aikaa, että mummo sai siitä kylläkseen loppuiäkseen.

Ne hautajaiset pidettiin kaiken varalta jo heti seuraavana aamuna.

Jotain juoruja liikkui kylillä, mutta kun muutama suurisuinen sattui yks´ kaks´ kuolemaan loppuivat juorut ja jupinat.

Ruvettiin sitten kaartin poikien kanssa katselemaan vähän ympärille. Kovin pienelle ja ahtaalle tuntui se meidän kyläkunnan maapläntti tekeville miehille.

Sompailtiin hommia semmoisia, että mitenkäs tätä tilannetta saataisiin korjattua.

Yksi veteraani muisti sitten, että siellä kylässä, mistä minulle oli aikoinaan äitimuori hankittu, oli verevää ja rotevaa väkeä. Ja näkyyhän se minustakin päälle päin !

Että jos hyökättäisiin sinne !

Saataisiin hyväsiittoisia naisia heimoon ja kyllä niistä sen heimon miehistä varmaan koulimalla sotilaita tulisi. Ei ne mitään tuulen puhallettavia miehiä olleet, vaikka niitä olikin vähänlaisen.

Se oli ensimmäinen sotaretki.

Ja otti aika tiukalle !

Siellä oli otettu oppia aiemmista tappeluksista. Rakennettu paaluaitaa ja kaivettu vallihautoja. Nuolta oli ilma pimeänä, kun rynnäkköä yritettiin.

Ties miten olisi käynyt koko homman kanssa, mutta sitten yksi vanha veteraani keksi ruveta nuuhkimaan tuulen suuntaa.

Yön aikana koottiin olki- ja risukimppuja. Ne hiivitettiin pimeyden turvin paalutuksen juurelle.

Sitten pienempi porukka teki harhautushyökkäyksen kylän vastakkaiselle puolelle. Samaan aikaan me sitten tulinuolilla sytytettiin ne kimput tuleen ja siitä se sitten ratkesi. Päästiin palon ja savun turvin läpimurtoon ja kylään.

Puolustajat jäivät kahden tulen väliin.

Minulla oli kova työ saada meidän miehet lopettamaan tappaminen, jotta olisi saatu edes jonkin verran terveitä ja vahingoittumattomia orjia. Eihän siellä oltu tappamassa vaan hakemassa saalista.

Ja hyvää verta se väki olikin.

Me koulutettiin ne eloonjääneet miehet kunnon sotilaiksi ja opetettiin ne ratsastamaan hevosilla niin kuin soturin pitää. Meillä nimittäin oli vanha perinne hevosten kasvatuksessa. Äkkiä ne pojat sen taidon oppivat !

Kun sitten oli tehty pari pientä ryöstöretkeä ja pojat pääsivät kunnolla saaliin makuun niin parempia sotilaitahan ei löytynyt mistään ! Meidän omatkin miehet alkoivat hirvitellä noitten raikulipoikien menoa ja tapoja !

Mutta se vain lisäsi meidän sotajoukon mainetta ja levitti kauhua muiden kansojen keskuuteen.

Ei siellä ruoho enää kasva, missä Omnipotexin sotajoukko on riehunut !

Niin sitä lähdettiin maailmaa valtaamaan !

Ja luja tahto vie miehen vaikka valtamereltä toiselle !

Niin se meidän valtakunta sitten laajeni yli koko mantereen melkein kuin itsekseen. Kävi jopa niinkin, että jotkut pikkuvaltiot tarjoutuivat peloissaan omasta aloitteestaan meidän suojelukseemme ja suostuivat maksamaan meille veroja ja luovuttamaan jopa sotilaita meidän armeijaamme. No, pitihän se muutama kylä ensin polttaa malliksi ja surmata asukkaat vaarista vauvaan ja muorista mummoon, naimaikäisille naisille järjestettiin muuta käyttöä sotapoikien huvina.

Oli ne aikoja ne !

Se ei päässyt aurinko laskemaan meidän valtakunnassa.

Kun lännessä alkoi iltarusko hämärtyä niin itälaidalla jo aamuaurinko kipusi ylös taivaanrantaa.

”Niin laaja on omnien maa, että aurinko siellä aina paistaa.”

 

Sjä

Kuinka pystyitte pitämään noin laajan valtakunnan koossa ?

Voisi olettaa, että kapinaliikkeitäkin olisi siinnyt sotien satona ?

 

 

Omnipotex

Niin, kyllähän niitä alkuun jokunen kahakka oli.

Mutta ne loppuivat sillä, että me surmasimme sellaisen kansan kaikki miehet, vanhukset sukupuoleen katsomatta ja imeväisikäiset lapset. Naiset suurempine lapsineen hajoitettiin ympäri valtakuntaa orjiksi, sopivaksi katsotut poikalapset otettiin meidän armeijaan ja niistä kasvoikin kelpo sotureita, jotka eivät kaihtaneet minkäänlaista sotatyötä eivätkä pelänneet mitään.

Sitten minulla oli semmoinen systeemi, että noille vallatuille kansoille annoin erilaisia etuuksia ja riitelytin niitä sillä tavalla keskenään. Näin ne vahtivat toisiaan eivätkä liittyneet yhteen minua vastaan. Söivät kiltisti minun kädestäni sen mitä minä niille annoin.

Olihan meillä tietysti linnoitettuja tukikohtia eri puolilla valtakuntaan ja niiden välillä hyvin toimivat säännölliset yhteydet. Ei parannut jättää mitään pelkän hyvän onnen varaa. Se onni kun on semmoinen, että se seuraa sitä parhaiten, joka itse kunnolla huolehtii asioistaan.

Aikaa myöten rakennettiin mittava linnoitusketju muureineen ympäri valtakunnan.

Merillä purjehti nimittäin laivoja, joista jotkut uskaltautuivat jopa ryöstelemään meidän rannikoitamme.

Harkitsin vanhoilla päivilläni jo sitäkin, että ryhdyn rakennuttamaan laivastoa ja lähetän sotajoukon katsomaan, onko merten takana valloituskelpoisia alueita. Se työ siirtyi sitten kuitenkin minun pojilleni. Ei sitä yksi mies  yhden ihmisiän aikana sentään aivan mahdottomia ehdi saamaan aikaiseksi.

Vaikka olisi tuo kyllä ollut mielenkiintoista nähdä meikäläisenkin ne merten  takaiset maat, joista kerrottiin kaikenlaisia tarinoita, jotta muka sellaisia kaupunkeja, joissa kadutkin  tehty kullasta !

 

Sjä

Tuliko teille koskaan mieleen, että nuo alistamienne kansojen asukkaat olivat hekin ihmisiä ?

Että heilläkin olisi ollut oikeus elää ja kehittyä omilla alueillaan ja omilla ehdoillaan ja edellytyksillään ?

 

Omnipotex

Mutta pääsiväthän he nauttimaan paljon suuremman valtakunnan tarjoamista mahdollisuuksista !

Mitenpä olisi syrjäisen alkuasukasheimon poika voinut kohota jonkun linnoituskaupungin päälliköksi ? Siellä olisi risumajassaan konttaillut koko ikänsä.

Tai peräti neuvonantajaksi minun hoviini, hoviin josta käsin hallittiin maailman suurinta valtakuntaa, valtakuntaa jollaista ei koskaan  aiemmin ollut kukaan pystynyt luomaan, valtakuntaa, jollaista ei sen koomminkaan ole syntynyt.

Minun valtakuntani antoi ainutlaatuiset mahdollisuudet kyvykkäille miehille toteuttaa kunnianhimoisimmatkin haaveensa.

Kunhan ne haaveet vain pysyivät minun asettamissani rajoissa.

Ja ne oli meidän valtakunnan oppineet ja taiteilijat, jotka pystyivät pelastamaan ikiaikaiset tiedot ja aatteet jälkimaailmalle. He loivat myös sellaista uutta tietoa ja taitoa ja taidetta, jota jälkipolvetkin ovat hämmästelleet.

Se on sillä tavalla, että mitään ei synny jos ei mitään tee ja kun kerran ruvetaan kunnolla jotakin tekemään niin ainahan siinä pyrkii rapatessakin roiskumaan.

Rakennuksilla roiskuu savi, valtakuntia koottaessa roiskuu veri. Eikä siitä mihinkään pääse. Semmoinen on elämän laki. Kuolema on osa elämää.

Toisekseen vielä, mitäs merkillistä siinä on, jos orjia kuolee, tai miehiä sodassa.

Niinhän on aina ennenkin ollut. Ja on varmaan oleva vastaisuudessakin, niin kauan kuin ihmiset täällä häärää ja määrää.

Eikä kehitystä ole ilman uhrauksia.  

Niin, eipä ole tainnut toista tällaista valtakuntaa syntyä ?

Se minua vain harmitti, että itse voin nauttia työni tuloksista vain yhden ihmisiän verran.

Kyllähän ne lääkärit ehdottelivat kaikenlaisia rohtoja ja hoitoja, kun alkoi ikää myöten yhtä ja toista vaivaa ilmaantua.

Arvelin kuitenkin, että rohdoissa voi olla muutakin kuin terveellisiä aineita. Muistui ne vanhat sienisopat mieleen.

Sitä keinoa kyllä kokeilin, että otin nuoren rotevan miesorjan ja surmautin hänet. Joku viisas kun väitti, että minun elämäni jatkuu sillä määrällä, joka tuolla nuorella surmatulla miehellä olisi muutoin ollut jäljellä.

Tiedä häntä. Kolotukset vain lisääntyivät ja pahenivat.

Toisekseensa, eihän se orja kovin vanhaksi elänyt, kun se surmattiin.

Piti ruveta miettimään valtakunnan jatkuvuuden turvaamista minun jälkeeni.

Olihan minulla poikia, oli ollut noitakin vaimoja. Mikä mistäkin syystä otettuja, naapurihallitsijain tyttäriä, joku omankin ylimyksen tytär kohteliaisuuden vuoksi, muutama ravakka kansannainen ihan vain veren vahvistamiseksi ja yön huviksi.

Muistui mieleen tuo velipoika, joka aikoinaan kuoli siihen sienisoppaan tai mihin liekään kuollut.

Aikani jahkailin. Sitten määräsin semmoisen menettelyn, että minä itse ja muutama henkikaartin vanha veteraani pantiin pojat erilaisiin valintakokeisiin.

Siinä testattiin niin asekuntoisuutta kuin tahdonvoimaa ja ajattelun taitoa.

Parhaaksi havaittu otettiin sitten valmennukseen, muut surmattiin. Ei jäänyt itämään vallanperimysriitoja.

Tätä menettelyä sitten käytettiin sukupolvesta toiseen eikä se mikään huono keino ollut.

Jos sitä yhtä kulkutautia ei olisi sattunut, niin minun valtakuntani olisi varmaan vieläkin voimissaan.

Mutta sille ei voineet mitkään ihmisen keinot mitään. Se tappoi kenet tappoi ja jätti kenet jätti.

Ruhtinaat kuolivat, kerjäläiset jäivät eloon.

Minun hovistanikaan, tai eihän se nyt tietysti minun ollut vaan sen silloisen perilliseni hovi, niin, siitä ei jäänyt eloon kuin hovinarri.

Kun sukuni siten oli sammunut, hajosi valtakuntakin sitten riiteleviksi ruhtinaskunniksi.

Se tässä riepoo, että vaikka kuinka olisin ollut kaikkien ihmisten herra, niin sitten tulee joku helvetin räkätauti ja sortaa koko suuren valtakunnan !

Antaisin vaikka lempivaimoni sille, joka antaisi minulle vallan vielä ylitse noittenkin  riesojen.

 

Sjä

Niin, olisitte mielellänne ollut kaikkivaltias, niin kuin tämä vastaaja täällä väittää olevansa.

 

Omnipotex

Tuoko ukonkääpä kaikkivaltias ?

Tuskin tuo jaksaa edes miekka kohottaa, osanneeko edes ratsastaakaan, kovin on hintelän näköinen.

 

Pomo

Kenenkäs todistaja luulee sen taudin lähettäneen sinne teidän Kultaiseen valtakuntaanne ?

Mitä ?

Olin hammasta purren katsonut sitä melskausta jo useamman ihmispolven ajan eikä siinä näyttänyt tapahtuvan enää mitään kehitystä.

Niinpä päätin pistää homman uusiksi.

Tällä kertaa tällä tavalla.

 

Kirjuri

Pyydän ettei päämieheni lausumaa oteta pöytäkirjaan.

 

Pomo

Kyllä se minusta siinä saa olla. Tuleepahan tosiasiat oikein kirjattua. Vai kuvitteli tämä todistaja itsensä ihmisten herraksi ja kaikkivaltiaaksi !

Kyllä se valta pitää olla sillä, jolle se kuuluu eikä millään tekeleillä !

Meitä kaikkivaltiaita ei kovin monta mahdu samaan saliin !

 

Omnipotex

Sen helvetin rutonlevittäjä !

Jos minulla nyt olisi tässä kourassa vanha kunnon sapelini, niin loppuisi ruttotaudit kerralla, jos ne tuosta kääkästä kerran ovat lähteneet !

 

Pj

Pyydän hiljaisuutta !!

Onko vastaajan taholta kysyttävää todistajalta ?

 

Kirjuri

Valtakunnassanne kehitettiin siis myös tieteitä ja taiteita ?

 

Omnipotex

Pitää paikkansa. Ajattelin, että niistä voisi olla hyötyä myös sodankäynnin kannalta.

Ajatellaanpa vaikka kunnon soturia, joka haavoittuu taistelussa. Jos meillä on välskäri, joka pystyy hänet parantamaan, niin onhan hyöty melkoinen. Hevosia, aseita ja muita sotavälineitä pystytään valmistamaan ja kasvattamaan tukuittain. No, kyllähän kunnon sotaratsu tietysti vastaa montaa vökkelöä sotamiestä.

Mutta kunnon sotilas !

Siitä kun nainen sen synnyttää menee liki parikymmentä vuotta enennen kuin sellainen on saatu kasvatettua ja koulutettua. Jos ensin saadaan edes poikalapsi aikaiseksi !

Vaikka eipä silti, oli meillä kerran vastassa semmoinenkin joukko, jossa oli mukana naisia taistelussa. Ja pirun äkäisiä ja sisukkaita akkoja ne olivatkin !

Otin niistä sitten muutaman itselleni orjaksi ja kun ne sai kesytettyä niin ei siinä sitten yö pitkäksi käynyt !

Ja valtakunnan minä sitten siirsinkin yhdelle semmoisen synnyttämälle pojalleni ! Eikä se mikään turha poika ollutkaan ! Kuului varustaneen laivaston, jolla purjehti meren taakse ja toi sieltä mahtavat ryöstösaaliit !

Niin kertoo kuulemma aikakirjat.

Niin, laivaston rakentaminen vaatii monenlaista ammattimiestä. Ja merenkulku sinällään on jo ihan eri miesten, merimiesten laji.

Tarvitsee se muuten sotilaskin monenlaista tietoa. Minusta se tuo tieto on se tärkein asia sodankäynnissä. Monenlainen tieto.

Ja kyllä se sotilaskin levossa ollessaan mielellään kuuntelee kaunista soittoa ja laulua ja lepuuttaa silmiään notkealiikkeisissä tanssitytöissä.

Johan vain !

Entäpäs sitten keittiön herkut ! Keittotaidon salat virvoittavat sotilaan taistelujen jälkeen niin mielen kuin kehonkin puolesta.

Niinhän tokiansa!

Vaikka ei sotilaan kyllä parane  juomingeissa ja syömingeissä itseään veltostuttaa. Kun lähdetään tositoimiin palataan vankkaan ja varmaan kenttämuonaan, joka pitää miehen pystyssä, käden vakaana ja silmän tarkkana. Kunnon rohkaisuryyppy ennen taistelua tietysti kuuluu asiaan, mutta juopotteleva sotilas on kyllä päällikön kauhistus !

Kerran kävi nääs niin, että vihollinen oli vetäytyessään piruuttaan jättänyt valtavat viinisammiot jälkeensä.

Siinä uupui monen päällikön käsi ruoskan varressa, kun piti hakata umpihumalaiset miehet taas jollakin tavalla liikkeelle eteenpäin.

Anna jos niissä sammioissa olisi vielä viinin seassa ollut myrkkyä !

Sen tapauksen jälkeen valittiin valtauskärkeen aina vain kaikkein luotetuimmat veteraanit ja näillekin laitettiin vielä toinen osasto mukaan vahdiksi.

Ja tramppaahan turistit kuulemma vieläkin ihmettelemässä meidän valtakunnan rakennustaiteen mestariteoksia. Ja on niissä katsomista !

Varsinkin se hautamuistomerkki, jonka rakennutin sille vaimolleni muistoksi, joka synnytti minulle sen kruununperillisen. Minun mielestäni sen kauniimpaa rakennusta ei vielä näihin päiviin asti ole osattu tehdä.

Kyllä minä sen tiedän, että isompia ja korkeampia kohjoja on brykätty sinne sun tänne. Mutta tämän sopusuhtaisuus, sen mittasuhteiden säännöllisyys, sen hiotuista seinäpinnoista heijastuvat kuvapinnat, niiden vertaa ei ole ennen ollut eikä ole tullut vielä jälkeenkään !

Että kyllä sitä valtakuntaa kehitettiin monella tavalla. Isäukkovainaa tuskin olisi uskonut, minkälainen maailmankaupunki siitä hänen vanhasta kyläpahasestaan kehittyi minun hallintokaudellani.

Niin että kyllä sitä muutakin tapahtui kuin vain sotia käytiin !

Mutta sodankäynti nyt kerta kaikkiaan on välttämätön kehityksen edellytys. Sen avulla saadaan koottua saalista, joka on perustana monelle asialle. Ja sodan aikana kehittyy moni asia, jota sitten rauhanaikana voidaan käyttää hyväksi ja joka tuskin ilman sodan synnyttämää painetta olisi tullut keksityksikään.

Vaikkapa nuo hevosten vetämät taisteluvaunut !

Kun ensin oli keksitty tuo pyörä, heh, heh !

Tahi moni lääkinnällinen menetelmä ja taito.

Ja paljon rakennettiin minunkin valtakunnassani teitä ensin sotilaskäyttöön ja sitten ne aikaa myöten palvelivat monenlaisia kuljetustarpeita sun muuta.

Entäpä monet rakennustaidolliset keksinnöt !

Kyllä sota tuo muassaan paljon semmoistakin, jota ilman sotaa tuskin olisi koskaan edes osattu kaivatakaan.

 

Sjä

Ehkäpä niinkin, voipa ollakin, mutta entä se suunnaton hävitys ja kärsimys, jonka sota tuo tullessaan ?

Leskien valitus ja orpojen itku, tuho ja hävitys, taudit, nälänhätä.

 

Omniptex

Onhan se kuitenkin niin, että voittaja korjaa aina saaliin ja eihän ihminen ole ikuinen, niin kuin itsekin olen joutunut toteamaan.

Mikä syntyy se myös kuolee.

Ja orjahan on vain puhuva esine.

Palaneen talon tilalle rakennetaan uusi ja parempi. Rapistuuhan ne useimmat rakennukset ajan myötä kuitenkin. Sota vain hieman nopeuttaa väistämätöntä kehityksen kulkua.

Ja voittajallehan sodasta on enimmäkseen vain hyötyä. Eikä pidä ruveta sotimaan, jos ei ole kunnolla varustautunut.

Jos voittaa haluat niin varustaudu kunnolla !

Sillä jos sinä et lähde sotaan niin joku sen tekee kuitenkin. Se on kerta kaikkiaan semmoinen tämä ihmisen luonto.

Niin ja sitä paitsi. Jos nuo viljelijät sikiäisi loputtomiin niin niiltä itseltänsähän loppuisi aikaa myöten viljelyskelpoinen maa. Tauditkin leviävät suurissa yhteen sullotuissa joukoissa paljon tehokkaammin kuin harvemman väestön keskuudessa.

 

Sjä

Teistä nyt tuntuu kerta kaikkiaan vaikuttavan siltä, että sota on hyvä ?

 

Omnipotex

Sotilaana minä ymmärrän sen niin, että kyllä se voittajalle on hyväksi.

Ja voittamaanhan sotaan pitää lähteäkin !

 

 

Sjä

Jotta sota on ihmisen perusluonto !

 

 

Omnipotex

Semmoinen on minun kokemukseni ja varmasti monen muunkin.

 

Sjä

Ei enempää kuultavaa minun puolestani.

 

 

Pj

Haluaako vastaaja kuulla todistajaa ?

 

Kirjuri

Todistajan mukaan sota on välttämätön kehityksen edellytys.

Voisiko todistaja kuvitella, että kehitystä olisi ylipäätään missään olosuhteissa voinut tapahtua ilman sotien käymistä ?

 

Omnipotex

Niin, tuskinpa. Kyllä sota on semmoinen pakko ja voima, joka panee ihmisen ponnistelemaan äärimmilleen, kenet pelosta, kenet saaliinhimosta, jonkun jopa maineen ja kunniankin takia.

Hjaa, ehkä joku suuri luonnononnettomuus voisi saada liikettä niveliin. Tuommoinen onnettomuus on kyllä sikäli huono asia, että siinä ei ole voittajia, jotka saaliin turvin voisivat kehittää eloaan ja olojaan. On yleensä vain häviäjiä ja tuhoa ja kurjuutta.

 

Kirjuri

Teidän valtakuntannehan kehittyi kuitenkin monella tavoin vuosisatojen ajan.

Voisiko kuitenkin olla joitakin asioita, jotka olisivat muuttuneet ilman alituisia sotia ?

Eikähän ne ne maat ja alueet miksikään kehittyneet, jotka teidän armeijanne valtasivat, päinvastoin, sotajoukkojenne jäljiltä ei ruohokaan enää kasvanut, kuten sanonta kuului.

Monta ennen kukoistanutta valtakuntaan katosi historian nieluun.

 

Omnipotex

Se vain osoittaa sen, että niiden elinvoima oli jo ehtynyt.

Vaikka oli siellä kyllä muutama erikoisen sitkeäkin vastustaja, oli totta maar.

Se yksikin rikas kauppavaltio palkkasi yhden pirullisen sotapäällikön, joka kokosi siihen asti käsittämättömän suuren armeijan. Rahalla kun saa ja hevosella pääsee.

Se kiersi sitten porukoineen meidän selustaan. Eikä me oikein alkuun osattu uskoa, että sieltä oli tulossa niin suunnattoman suuri armeija. Tiedustelu siinä kyllä meillä teki muutaman emätyrän. Vastaan lähetettiin aluksi vain pienehkö kevytaseinen osasto. Sen se jyräsi kerralla kanttuvei.

Sitten se osasi kehittää pirullisen sotajuonen ja sai vielä toisessakin taistelussa musertavan voiton. Me oli kyllä osattu jo varautua sen uusiin aseisiin, taistelunorsuihin. Keksittiin nääs, että eläimet pelkää tulta ja ammuttiin niitä tulinuolilla. Sekin taistelu vielä hävittiin, mutta kuului ukko jo sanoneen, kun jotkut onnitteli sitä voitosta, että vielä yksi tällainen voitto ja armeijani on tuhottu.

Siinä se jo kolkutteli meidän pääkaupungin portteja. Yritti pirulainen yllätystä yöllä. Meillä oli kuitenkin hanhilaumoja laiduntamassa siellä porttien ulkopuolella ja ne nostivat puolen yön jälkeen äläkän. Siitä vartijat arvasivat, että jotain on, joka oli hanhet säikyttänyt. Tekivät hiljaisen hälytyksen. Kun hyökkäys sitten aamuhämärissä alkoi, meni vihollinen puolestaan meidän virittämään ansaan.

Se pääsi kuitenkin melkoisilla osillaan vielä peräytymään kohtuullisessa järjestyksessä. Linnoittautui sitten vaikeakulkuisille alueille ja oli meidän kiusana vielä vuosikausia. Tilanne laukesi sitten vähitellen sillä tavalla, että ne sen kustantajat, pöhköläiset, alkoivat ruikuttaa ukolle, että kallista on, kallista on. Eivätkä kustantaneet sille tarvittavia täydennyksiä.

Kun sen  voimat oli riittävästi heikentyneet niin me tehtiin vuorostaan semmoinen temppu, että hyökättiin sinne sen toimeksiantajien kotimaahan.

Kyllä siellä äläkkä nousi ja hirveellä haipakalla ne kauppapomot hommasivat sen ukon sinne niitten kotimaahan järjestämään kaupungin puolustusta.

Ukosta alkoi kuitenkin olla jo veto poissa vuosikausien rämpisen jälkeen vierailla mailla ja loppuaikoina varsin kurjissakin oloissa. Eikä se saanut haalituksi kokoon enää riittäviä täydennyksiä.

Siitä kaupungista ja valtiosta ei jäänyt kiveä kiven päälle. Se kaupungin aluekin kynnettiin  polttamisen jälkeen vielä varmemmaksi vakuudeksi auroilla nurin ja meidän papit piti siellä kiroamisrituaalin.

Silloin oli meilläkin täpärät ajat.

Se hanhi otettiin sitten muuten meidän valtion vaakunaeläimeksi.

 

 

Kirjuri

Tämä todistaja nyt tuntuu kerta kaikkiaan olevan vakuuttunut omasta näkökannastaan.

Ei enempää kysyttävää todistajalta vastaajan taholta.

 

Pj

Todistaja voi poistua.

Olikos syyttäjän taholta vielä todistajia.

 

Sjä

Olisi minulla vielä tämä sukupuuttoon kuolleen eläinlajin edustaja ja sitten vielä virus.

 

Pj

Siis mikä ?

Ymmärrän vielä tuon eläimen. Olihan täällä jo tuo maisema tai saariko se oli. Mitä ihmettä syyttäjä aikoo saada selville viruksen avulla ?

 

Sjä

Tuossa edellisen todistajan kertomassa vilahti jo ruttotauti. Haluan tuoda esille sen, miten tämän vastaajan luomat erilaiset sairaudet ovat kylväneet maailmaan tuhoa ja kuolemaa. Kai ne hänen luomiaan ovat nekin, kaikkivaltiaan. Vai olisiko tässä kadonneessa maailmankaikkeudessa sittenkin ollut jotakin, joka olisi peräisin jostain muualta ?

Tämä sukupuuttotapaus osaltaan näyttää tuon ihmisen inhaisaa luontoa. Tai ainakin sen valtaan päässeen rodun.

 

Pj

No otetaan sitten todistaja Bostaurius saliin. Vai tapahtuuko kuuleminen jollakin teknisellä menetelmällä ?

 

 

Sjä

Kyseessä on jo sukupuuttoon kuolleen lajin edustaja, joten joudumme tässäkin käyttämään vastaava menettelyä kuin aiemmissakin tapauksissa eli kuultavana on todistajan kuolemanjälkeinen hahmo. Kieliongelmia ei tämän vuoksi ole.

 Pyydän todistaja Bostauriuksen paikalle.

 

Bostaurius

Myrsky ja mylväys ! Onpas tämä erikoinen paikka ! Ja mikäs se oli täällä sitten se homman nimi ?

Varmaan on kyseessä erikoisesta asiasta, kun kutsuttiin tänne kesken parhaan kiima-ajan. Pyydän, että asia hoidetaan joutuisasti. Kuten ymmärrätte, minulla on nyt tähdellisempiäkin asioita tällä hetkellä puikkarilla.

Mutta kai se on yleinen velvollisuus tulla, kun kerran käräjille kutsutaan.

 

Sjä

Niin, ymmärrän kyllä tilanteen varsinkin kun asia tavallaan sivuaa juuri tuota ajankohtaista seikkaa.

Pyydän todistajaa kertomaan, millaisissa oloissa lajinne aikoinaan eleli täällä Telluksella ja mitkä tapahtumat aiheuttivat sen, että lajinne sitten katosi kokonaan Telluksen pinnalta.

 

Bostaurius

Myrsky ja mylväys !

Ne oli aikoja ne vanhat ajat ! Silmänkantamattomat aromaat täynnään muhevaa ruohoa. Kirkasvetiset joet ja purot polveilivat alas vuoristoista ja toivat tasangoille raikasta vuoriston vettä.

Kelpasi siinä meidän nautain elellä ja laidunnella !

Syötiin, juotiin ja naitiin, niin kuin sanotaan. Siinä aina tanner tömisi ja jopa metsääkin kaatui, kun me pojat otallettiin, että kenellä se otsaluu kestää ja kuka se pääsee astaltamaan lehmälauman.

Olihan meillä siellä tietysti omat riesammekin, susihukkaset ajelivat meitä nälkäänsä ja saihan ne aina jonkun huonokuntoisen ruokapalkakseen. Semmoisen, joka ei jaksanut pysyä lauman vauhdissa. Vaan olipahan pois kuluttamasta laidunmaita. Meni siinä joskus joku varomaton hyväkuntoisempikin, joka tyhmyyttään erkani liian kauas lauman suojapiiristä.

Ja silloin alkusyksyn vaellusaikaan oli ne aron nopsajalkaiset pojat, jotka tarkalla silmällä ja vakaalla kädellä sinkosivat nuolensa ja kaatoivat laumasta aina muutaman talven ruokavarakseen. He ottivat talteen koko saaliseläimen ja käyttivät  sen hyväkseen kaikilta osin. Liha ruoaksi, nahasta vaatteita ja jalkineita, luista pieniä käyttöesineitä ja koristeita.

Oli ne kyllä ketteriä poikia ! Taitavimmat uskalsivat jopa pujahtaa siihen meidän laukkaavan lauman sekaan ja valikoivat sitten mieleisensä saaliin. Se oli lystiä niin kauan kuin sitä kesti.

Sitten tulivat ne yhdet perkeleet !

Ensin sitä ei oikein tajunnutkaan, että mikä se oli, joka naudan tappoi. Kuului vain kumea jyrähdys, vähän kuin ukkosen pamaus. Sitten jo poltti joku möykky lihaksessa tai jos sattui osumaan suoraan otsaluuhun, niin oli kaveri kerralla kedossa otsa puhki ja aivot nurmella.

Se ukkoskonsti tuntui tappavan samalla tavalla myös miehen. Jouduimme näkemään senkin, kun nämä karvaturvat paskaiset turjakkeet hyökkäsivät näiden meidän nopsajalkain leiriin. Siinä kaatui uljasta aron poikaa kuin heinää. Ei yltänyt jouselle niin kauas ampumaan kuin noilla ukkoskepeillä. Eikä se muuten noille tulokkaille riittänyt se, että taistelussa tappoivat vastustajiaan. Vaikka teurastustahan tuo kyllä oikeastaan oli, kun toisilla ei aseet pärjänneet noille uusille vehkeille.

Niin, kun nämä halavatut olivat ensin taistelussa tappaneet miehet niin sitten ne tulivat leiriin ja surmasivat kaikki siellä olleet naiset, lapset ja vanhuksetkin.

Varsinaisia paskiaisia !

Eikä se ollut mitään lystiä meillekkään tauriksille elo näitten tappajien tulon jälkeen.

Tietysti ne heti huomasivat, että tuossapa vasta on topakkaa pihvilihaa satoja kiloja yhden nahan sisällä.

Alkoi armoton saalistus.

Eihän ne heittiöt koko ruhoa käyttäneet.

Alkuunsa sentään edes jollakin tapaa nylkivät nahan ja irrottelivat parhaat paistilihat ja kyljykset.

Mutta sitten keksivät, että kun laumaa on tuhansin yksilöin silmän kantamattomiin, niin ampuivat ruhoja läjiin ja leikkasivat sitten pelkästään kielen syötäväkseen.

Sen nyt tietää, että ei tuommoista menoa kestä edes tauriannahkainen persekkään.

Loppuhan siitä aikaa myöten tuli.

Loppu meistä taurioista.

Nämä ruhorosvot olivat niin ahneutensa sokaisemia, etteivät huomanneet, että miten siinä tulee käymään, kun laumasta tapetaan enemmän kuin mitä se tuottaa uutta tilalle.

Uljaat laumamme hupenivat muutamassa vuosikymmenessä olemattomiin.

Sitten tuli vielä se rutto.

Se vei sitten loputkin mennessään, mitä noilta tappajilta vähän oli sattunut jäämään jäljelle.

Vaikka sai ne siitä nämäkin tappajatkin osansa.

Kävi nääs nimittäin sillä tavalla, että kun nämä saalistajat jättivät tapetut ruhot läjiin mätänemään pitkin tasankoja, niin näihin mätäneviin lihakasoihin iskeytyi jokin saatanallinen tappajatauti, joka sitten tarttui vähiin vielä elossa oleviin eläimiin ja lopulta vielä noihinkin ukkoskepin heiluttajiin.

Aamulla terve eläin alkoi yht´ äkkiä hönkimään ja köhimään ja vinkumaan kuin syksyinen myrskytuuli. Päivän mittaan alkoi elikon suusta ja sieraimista turskahdella verta ja limaa, jalat vapisivat ja pian eläin kaatui maahan kyntsälleen.

Eikä se siitä enää noussut. Aamulla terve eläin oli iltaan mennessä kuollut, haiseva raato. Mätäpaiseet laikuttivat nahan ja suusta ja sieraimista oli valunut verensekaista limaa.

Se meidät sitten lopulta nujersi.

Mutta niin kuin sanoin, niin sai ne tappajatkin osansa.

Se sama tauti tarttui nimittäin myös ihmisiin !

Ja jälki oli yhtä tuhoisa. Alkoipa äijät kupsahdella !

Miten lie sitten käynyt heille, loppuivatko hekin sukupuuttoon ?

Tuskinpa tuossa isoa vahinkoa olisi tullut !

 

Sjä

Todistaja on siis sitä mieltä, että lajinne sukupuuton syynä olivat juuri nuo ukkoskeppimiehet ?

Mitenkäs tuo ruttotauti, oliko sellaista aiemmin esiintynyt ?

Voisiko sukupuuton syy olla tuo rutto ?

 

Bostaurius

Kyllä se minusta se syy lankeaa noille ukkoskeppimiehille.

Olihan niitä jonkinlaisia tauteja ollut ennekin, ja joku yksilö oli jopa saattanut kuollakin. Raadon oli sitten kuitenkin sudet ja ketut ja korpit ja muu puhtaana pito hoitaneet pois mätänemästä sen tien kun henki elikosta oli lähtenyt.

Yrittihän ne tietysti syödä näitäkin massateurastuksessa kuolleita. Mutta määrät olivat niin suunnattomia, että ruhot pääsivät valta osin mätänemään.

Ja noihin mätäneviin ruhokasoihin se rutto sitten iski ja siirtyi sitten niistä eläviin eläimiin ja lopulta noihinkin ihmisiin, mikä nyt oli niille ihan oikein. Saivatpahan kokea nekin, miltä se tuntuu, kun henki menee eikä kukaan pysty millään tavalla auttamaan.

Kivut ennen lopullista kuolemaa olivat kerrassaan karmeita !

Rintaa polttaa, henki ei enää kulje, paiseet kutiavat ja märkivät joka puolella ruumista, luita vihloo, yksin sorkatkin tuntuvat olevan kuin tulessa, alkaa tuntua, että parempi olisi kuin kuolisi heti vaan kun ei, kitumista kestää tuntikausia siitä, kun ensimmäisen kerran olet köhinyt kurkkutorvestasi verta ja limaa.

Kuolema on sitten jo ystävä ja vapauttaja, kun se  lopulta tulee ja rääkätty ruho vaipuu voimattomana veriselle nurmelle.

Siinäpähän saivat räkiä hengessä pellolle nämäkin teurastajat !

Ei se rutto olisi lähtenyt leviämään, jollei sille olisi ollut noin muhevaa kasvualustaa. Ja sen ne sai aikaan nämä ahneet paskiaiset !

Voihan myrsky ja mylväys ! Kyllä varmaan jämpti on näin !

 

Pj

Onko vastaajan taholta kysyttävää todistajalta ?

 

Kirjuri

Todistaja siis hyväksyi sen, että pedot harvensivat laumaa aina toisinaan ?

Ja että tämä metsästäjäheimo, nopsajalat, kaatoivat hekin aina oman osansa tarpeeseensa.

 

 

 

Bostaurius

Niin, se on minusta ihan normaali elämän kulku. Kaikki pysyy järjestyksessä ja kohtuuden rajoissa. Ilman kuolemaa ei ole elämääkään. Ja päinvastoin. Ravintoketjut toimivat ja tasapaino säilyy.

Mutta sitten kun tulee tämmöinen häirikkö ja panee kaiken ranttaliksi kerta linttuulla niin sitä ei kyllä minun terve sonninpääni käsitä, ei niin millään, vaikka kuinka kävelisin päiväkauden pitkin laidunta edestakaisin kuin lautapää härkä.

Myrsky ja mylväys !

 

Kirjuri

Mutta eikös tuo mitä tässä on kuvattu yhden lajin ja sen yksilöiden mittakaavassa, ole laajennettavissa suurempaa mittakaavaan ?

Lajeja syntyy, kasvaa, kukoistaa ja kuolee.

Ja seuraava laji astuu elämän näyttämölle, kun esirippu yhden osalta on laskeutunut.

Ei elämän tarkoitus ole, että maa iän kaiken on pelkkä sonnilaumojen temmellyskenttä !

Uutta suoleen kun entinen kuolee !

 

Bostaurius

Mikä ihmeen hihhuli tuo äijä oikein on ?

Annanko ma sille vähän sarvihoitoa ?

Myrsky ja mylväys !

Annappas jos äijä itsekin räkisit keuhkosi pellolle.

 

Pj

Pyydän todistajaa hillitsemään itsensä !

Ymmärrän kyllä teidän näkökantaanne.

Olemme nyt kuitenkin täällä oikeudenkäynnissä selvittämässä juuri sitä seikkaa, että mikä on tämän elämän menon mieli ja tarkoitus vai onko sillä semmoista ollenkaan, jos nyt saan näin laajasti luonnehtia tätä käsillä olevan jutun taustaa.

Vastaaja muistaa, että todistaja on täällä kertomassa nimenomaan siitä, mitä hän itse on joutunut kokemaan elämässään ja osin kuolemassaankin.

Kiitän todistajaa hänen esittämästään perusteellisesta selvityksestä omakohtaisista kokemuksistaan täällä Telluksella.

Voitte poistua salista.

Olikos se syyttäjällä vielä se viideskin todistaja ?

Virus vai mikä se nyt olikaan ?

 

 

Sjä

Viides ja viimeinen. Virus Coronarie

Voitaneen ottaa saliin ?

 

Pj

Olkaa hyvä, kutsutaan todistamaan virus Coronarie.

Tarvittaisiinko tämä todistajan osalta jotain erityisjärjestelyjä ?

Tuli vain mieleen tuon edellisen todistajan karmea kuvaus tuosta rutosta. Onko nyt ihan varmaa, ettei todistaja käytä tilaisuutta hyväkseen ja iske täällä oikeudenkäynnissä olevien kimppuun ?

 

 Sjä

Näillä viruksilla on omat tapansa. Jotkut tarttuu kohteesta toiseen vain kosketuksen kautta, jotkut pienen pienten pisaroiden välityksellä. Tunnetaan myös lajeja, jotka leviävät hengitysilman mukana.

Testien mukaan tämä Coronarie tarttuu vain kosketus- ja pisaratartuntana. Kaiken varalta todistaja on kuitenkin eristetty myös ulkoilmasta eräänlaisella kuvulla.

Pyydän oikeuden avustajia tuomaan todistajan saliin.

Todistajalle on järjestetty tarvittava äänimanipulaatio keskustelun kuulemista varten.

Jahas, todistaja Coronarie, miten luonnehtisitte asemaanne ja toimintaanne eliöiden maailmassa ? Kuulutte inhimillisessä luokituksessa niin sanottuun mikromaailmaan, mutta vaikutuksenne täällä sanotaanko normaalimaailmassa ovat olleet varsin merkittäviä, jopa eräissä tapauksissa suorastaan ratkaisevia elämän kehittymisen ja muuntumisen kannalta katsottuna.

 

Coronarie

Eipähän tässä tietysti teidän mittakaavassanne meikäläinen ole liialla koolla pilattu, jos vaikka täällä omissa porukoissa olenkin ihan normaalin villeviruksen kokoja. Mitäpäs meitä nyt onkaan, monenlaisia, alkaen tuosta teillekin varsin tutusta flunssaviruskolleegasta aina meikäpoikaan ja sitten noihin superminimegaveikkoihin, joita meikäläistenkin on tihtailtava elektronimikroskoopilla. Ne pojat ne vasta veitikoita ovat kun sattuvat hyvään vauhtiin pääsemään ! Siinä katoo pallit ja pillit ja pullat ja mullat ja linnunradatkin on lekkerikamaa niissä rytinöissä. Sitten vain mustat aukot mullottaa niiden poikien jäljiltä.

Mutta jotain kertoa voin minäkin, ei tässä nyt meikäkään mikään ihan eilisen basiliskon poikanen ole.

 

 

 

Sjä

Tässä edellisten todistajien kertomuksissa on tullut esiin kaksikin tapausta, joissa sairaus, rutto, on ratkaisevasti vaikuttanut tapahtumine kulkuun.

Muitakin vastaavia tapauksia löytyy, kun historiaa vähän tarkemmin tutkitaan.

Ovatko nuo tapaukset todistajalle tuttuja, haluaisitteko kommentoida niitä nyt tässä yhteydessä ?

 

Coronarie

Tarkoitatte tuota yhden valtakunnan katoamista ja sitten tätä historiassa suurena karjaruttona tunnettua tapausta ?

Aivan, jälkimmäisessä olin itsekin mukana.

Tuo edellinen oli yhden kollegan urakkana. Se oli erikoistunut nimenomaan tähän ihmisenä tunnettuun lajiin. Oli saanut toimeksiannon, että tuolla alueella on saatava muutos sen alueen väestöön, ihan perinpohjainen muutos, kun muut  keinot ei olleet auttaneet.

 

Sjä

Voitteko täsmentää tuota sanontaanne ”saanut toimeksiannon?”

Miten ihmeessä voidaan tuollaisen katastrofin yhteydessä puhua toimeksiannosta ?

Pöyristyttävää !

 

Coronarie

Tokkopa tuo nyt sen pöyristyttävämpää on kuin sekään, mitä nuo kohteet olivat aikoinaan itse saaneet aikaan.

Kuollut on kuollut tappoipa sen tauti tai tappara.

Ja joskus voi kunnon tauti olla jopa armeliaampi kuin kelvoton sota-ase, joka vain murjoo kohteensa muotopuoleksi mutta ei kuitenkaan saa siitä onnettomasta henkeä pois.

Niin toimeksiannosta.

Se oli varmaan tämä täällä vastaajana oleva kaippari, Pomoksikos sitä kutsutaan.

Hjoo, se oli käppäillyt siellä sen valtakunnan pääkaupungissa jonkinlaisen turistin hahmossa. Kai vähän niin kuin tarkastelemassa kättensä tekoja. Tuo toinen viuhake oli ollut mukana. Se oli siinä parkunut ja päivitellyt, että voi hirveetä minkälaista tuo ihmisten melskaaminen on, aina vain sotivat ja tappavat lajitovereitaan ja kiusaavat ja kiduttavat ja ryöstävät ja raiskaavat muuta luontoa.

Sitä purppasemista ja narinaa ja kätinää oli sitten jatkunut. Se oli tämä Pomo sitten hiilestynyt ja sanonut, että näistähän päästään jos se inhimillisyys nyt siitä kiinni on. Ja oli se jotain jupissut vielä lisäksi, että onhan tuo jo päässytkin liiaksi lisääntymään ja alkaa jo haitata muun luonnon tasapaino.

Se oli sitten varistanut sinne kaupungin kadulle takinhihastaan jotain töhnää ja mutissut, että kokeillaanpas vaikka tämmöistä uutta säätelijää, kuin ei nuo sodat ja luonnontuhot näytä tähän ätisköön kunnolla tehoavan.

Siitä pöllähti maalimaan vikkelä virkaveli, tuopahan Homomortis.

Poika pisti siellä ranttaliksi ja koko valtakunta tyhjeni väestä muro-osaansa alle auringonkierron !

Täytyypi sanoa, että siinä oli tosi ammattilaisen tehoa ja toimintaa !

Melkein voi myöntää, että ihan kuin olisi  vähän kateeksi käynyt !

Noo, katseltiin sitä hommaa poikien kanssa ihan aitiopaikalta siltä varalta, että siitä voisi vaikka jotain oppia omia hommia varten, hjuuh !

Että kyllä se minusta ihan selkeä toimeksianto oli. Ei me virukset nyt aivan omia aikojamme hommiin ruveta.

Vai luulettekos te ihmiset, että se on luonto kun vain luo ?

Erreys, erreys, sano minä, joka meinaan, olen itsekin ennen mukana ollut. Ja voi niitä hommia löytyä vieläkin, mikäs sen tietää. Tästä onkin jo kotvanen heilahtanut, kun on kunnon tapposavotassa tullut oltua.

Se oli pikku urakka silloin aikoinaan, kun päästiin velipoikien kanssa mussuttelemaan niissä taurialäjissä. Siihen tupsahti sitten vielä murkinalle yksi serkkupoika, joka keksi sanoa, että miltähän se maistui tuommosen karvaturpaukon elimistö välipalana. Näkyyt heittiöt ottavan näistä hyvistä ruhoista vain kielen. Ja senkö takia äijillä sitten illalla kieli laulaa ja kulukut hoilottaa, kun ovat telläänneet napansa täyteen paahdettua taurian kieltä. Vaikka näkyy nuo kyllä juomalekkereistään tihupäissään kyytipojaksi ryyppyjä rojauttelevan.

Sitten mekastaat ”arkulla vainaan viistoista miestä ja rommia pullo oo hiio hei, ja kallekustaan muori makaa hiljaa haudassaan ylihaudan me marssimme vaan, ja tapa sinä kauhavan rumavalleessmaaanniiih niiinh mhinäää nai sen komiaan leesskheen !”

Siitä ponkastiin pojat porukalla yhen ukon partakarvoihin ja se oli sitten yhtä juhlaa siitä eteenpäin !

Maishtuthui she rhommihuikkha mheikhäläishillekhiin siinä lihalla mässäilyn lomaan, hjooh !

 

Sjä

Kiinnitän oikeuden huomiota todistajan lausumaan, että hän tai se ja hmmmh, kolleegansa ovat tavallaan toimineet vastaajan toimeksiannosta. Olkoonkin, että tuo toiminta sinällään on ehkä ollut ainakin  eräissä tapauksissa ilmeisen tarkoituksenmukaista.

Mutta oliko tuo tarkoitus nyt sitten niin jalo, että se pyhitti tuommoisenkin keinon ?

Hphyih hitto, ruttoon kuolleiden raatojen polttamisesta nousi niin karmea lemu, että se tunkee läpi historian kaikkien kauhujen !

 

Pomo

Oisitkos, äijän kääkkänä, keksinyt jonkun muun keinon ?

Kun ei sulle tunnu kelpaan kunnon sota eikä luonnontuhot ?

Kerro minulle se keino, lillipoikaseni, kerro minulle se hyvä ja kaunis keino, kerros lopultakin minulle se erinomainen kultainen keino !

 

Pj

Pyydän vastaajaa käyttäytymään oikeudessa asiallisesti !

Mutta tosiaan, mikä olisi se inhimillinen keino, jos rajoituksia jostakin syystä tarvitaan, voisiko syyttäjä keksiä sellaista keinoa ?

 

Sjä

Ei nyt ihan lonkalta tule mieleen.

Niin, no, kun vastaaja kerran on kaikkivaltias, niin mitäs jos hän olisi ”möntteerännyt” tätä tekelettään sillä tavalla, että sen lisääntyminen olisi lakannut ?

Naivat ja naivat mutta tuloksena on nihkeätä hikeä, kantiltaan kuluneita kulleja ja väljäksi hörähtäneitä vaginoita !

 

Pj

Kiinnitän syyttäjän huomiota asianmukaiseen kielenkäyttöön oikeudessa !

 

Sjä

Voisi tuota sitä samaa edellyttää tuoltakin vastaajalta !

Anteeksi, yritin vain tuskaisesti parahtaa jotakin inhimillisempää keinoa kuin tuo raaka surmaaminen.

 

Pomo

Mielenkiintoinen näkökohta, eipäs ole tullut tuota ajateltua.

Vaikka olihan minulla se yksi virus, hjaa, ja jokunen basiliskokin, jotka tarttuivat tuossa seksitoiminnassa. Mutta ei se tätä ihmistä hillinnyt !

Noh, taisi tulla annettua sille semmoinen ukaasikin ihan jo luomisvaiheessa, että lisäänny ja täytä maa.

En minä kyllä sitä alun perin tarkoittanut, että se olisi pitänyt täyttää pelkillä ihmisillä.

Toisaalta kyllä ajattelin silleensäkin, että antaahan tuon nyt lisääntyä vapaasti, katsotaan nyt sitten minkälaisia tuloksia siitä syntyy.

 

Kirjuri

Pyydän, että noita viimeisiä lausumia ei otettaisi pöytäkirjaan. Mielestäni ne eivät mitenkään liity itse asiaan.

 

Pj

Katsotaan nyt sitten.

Niin, onkos vastaajan taholta mitä kysyttävää todistajalta ?

 

Kirjuri

Hjaamhh.

Mitenkäs tuota, todistaja, pystyikös ihminen kehittämään itselleen minkäänlaista suojautumismenetelmää teitä ja noita krhmh kolleegoitanne vastaan ?

 

Coronarie

Kyllähän me pitkät ajat saatiin aika vapaasti askarrella atrioillamme.

Ruttoaikoina tietysti parempi väki pyrki vetäytymään suoja-alueille, jonne vartijat eivät sitten päästäneet ketään tulemaan. No, me pojat kehiteltiin systeemejä, joissa liikuimme eläinten mukana. Rotta ja kirput oli varsin kätevä kulkuneuvo. Sitä päästiin laivarotan turkissa ketterästi yli valtamerienkin. Taitaa se ihmisen historia tuntea semmoisiakin tapauksia kuin ruttolaivojen saapumisia suurkaupunkien satamiin. Muuttolinnut olivat mukava nopea lentomatkailukeino. Keväällä reissattiin pohjoiseen, kesä kellisteltiin auringossa, syötiin ja lihottiin ja pulskistuttiin, sitten syksyllä voikin jo ruveta varsinaisiin hommiin.

”Syysflunssa on taas alkanut, tämän talven flunssaepidemia tuntuukin oleva tavallista ärhäkämpää lajia, erityisesti vanhuksia ja diabeetikkoja kehotetaan hyvissä ajoin ottamaan flunssarokotus, jos flunssa iskee, pitää vain malttaa levätä ja nauttia runsaasti lämmintä nestettä.” Tämmöisiä juttuja ja ohjeita oli lehdissä harva se syksy ja alkutalvi.

Keksihän se ihminen kehveli aikaa myöten semmoisiakin lääkkeitä, jotka todella tehosivat osaan vanhoista kunnon tappajista. Rokotusmenetelmiä, antibiootteja ja silleensä.

Siitä kehittyikin sitten mielenkiintoista kilpailua. Ihminen värkkäili troppeja ja me pojat pätkästiin aina soluketju poikki sopivasta kohdasta ja muunneltiin vähän rakennetta.

Ja taas alkoi kuume nousta ja ukkoa ja akkaa kaatui kuin luokoheinää niittokoneen terässä.

Mielenkiintoista, mielenkiintoista !

Semmoista kehityskilpailua, sanoisin.

 

Kirjuri

Kiinnitän oikeuden huomiota tuohon viime mainittuun seikkaan. Ihminen joutui todistajan ja tämän hmmmh kollegoiden kanssa kilpasille. Eli tämäkin tilanne johti siihen, että ihminen alkoi kehitellä menetelmiä, joita sillä ei ollut aiemmin ollut olemassakaan !

Hänen kannaltaan täysin uutta tietoa ja taitoa.

Eräänlaista uutta luomista.

Jatkoa sille, mitä päämieheni oli aikaansaanut.

Toinen luominen !

 

Pomo

Äläs nyt joutavia hehkuttele !

Kyllä ne ihmisen nyherrykset sentään jäivät alle soitto-oppilaan otvailuiden siihen nähden mitä meikä poika joutui hiki päin ja otsa kurtussa rakenteleen.

Mitä ne nyt on ihmisen yritelmät luonnon ihmeiden rinnalla !

Katedraalin holvikaaret ovat kuin kusiaisen käytäviä taivaan holvikaarten rinnalla vuorten huippujen yllä.

Kedon kukkainen on loistavampi hehkussaan kuin kauneinkaan maalarimestarin sutin hutaisu.

Ei soi filharmonikoiden orkesteri niin kuin helisee satakielen laulu kesäisessä lehdossa, noh tai vaikkapa ruisrääkän ääni pellon reunalla, jos halutaan vertailu tuonne uudempaa musiikkiin.

Näin on närhen munakkeet näissä hommissa !

Ja kukas se muuten loi tuonkin ihmisen ?

Vaikka toisinaan on vähän kyllä katumustakin pukannut, mokomakin otus.

Toisaalta, verrokkiryhmät kyllä ovat niin erilaisia, että mitenkähän tuo tulosten vertailu oikein on mahdollista ?

Häätyy pohtia ongelmaa vielä jokunen vuosituhat, jospa se siitä sitten selkiytyy.

 

Pj

Onkos todistajalta vielä kysyttävää ?

 

Coronarie

Niin, sitä minä nyt tässä vielä omasta puolestani haluaisin korostaa, että kai sitä ollaan saman Luojan luomia mekin niin kuin muukin luomakunta. Oma tehtävämmehän se on meilläkin.

Viljellä ja varsinkin varjella muuta luomakuntaa, niin että siinä säilyy kohtuullinen tasapaino lajien kesken.

Suuremmassa mittakaavassahan se on noiden petoeläinten tehtävä ja tarkoitus. Tuon ihmisen tarkoituksesta nyt on paha mennä sanomaan, että onko sillä oikein mitään tarkoitusta olemassakaan. On se niin holtiton otus !

Jos joku sille jonkin tarkoituksen keksii niin vois kuiskata sen meillekin !

Vaikka käyhän se kyllä meille oivasta kasvualustasta varsinkin silloin kun se intoutuu sotimaan ja tappamaan toisiaan oikein läjäpäin.

Siinäpä on sitten meikäpojilla oivat opotat muhia ja kehiä !

Ihan uusiakin lajikkeita saadaan syntymään, kun on oikein röhevät röykkiöläjät mätänemässä jossakin helteisillä aavikoilla.

Joskus on vanhoina aikoina käynyt jopa niinkin, että ihminen on joutunut lopettamaan lupaavasti alkaneen sotaretken, kun armeijasta on kuollut ruttoon enemmän miehiä kuin mitä taisteluihin.

Nykyisellään armeijoilla on kyllä jo varsin kehittynyt lääkintähuolto. Meikäläiset joutuu melkein nuoleskelemaan ikeniään ja irvistelemään sisukalut kuralla kaikenlaisten myrkkyjen ja hörteiden kynsissä.

On se niin väärin, kun viruskin sairastuu, voi pahoin  tai jopa peräti kuolee.

 

Pj

Syyttäjän todistajat on nyt kaiketi kuultu vai oliko syyttäjällä vielä joku kutsuttuna ?

 

Sjä

Luovutan vuoron vastaajalle.

 

Pj

No niin, se on sitten vastaajan todistajain vuoro.

Kai teilläkin joku todistaja on ?

 

Kirjuri

Hetkinen vain herra puheenjohtaja, neuvottelen asiasta vielä päämieheni kanssa. Hän kyllä oli alkuun sitä mieltä, että mitä sitä nyt selvään asiaan enää todistajia manaamaan.

Mutta minun mielestäni tilaisuus tulee kyllä käyttää hyväksi.

 

Pj

Oikeus pitääkin tässä vaiheessa lounastauon. Istunto jatkuu kahden tunnin päästä.

Vastaaja toimittakoon todistajansa paikalle istunnon alkaessa.

 

 

 

 

 

 

                                            TAUKO

 

                     

 

                      ********************************

 

 

 

 

 

 

Pj

Jahah, istunto jatkuu. Asianosaiset ovatkin näköjään jo paikalla.

Ja sitten oli vastaajan todistajien vuoro.

Olkaa hyvää.

 

Kirjuri

Nimeän todistamaan Telluurian respubliikin presidentin. Hän voi kertoa siitä, miten tuo ihmiskunta vähitellen kehittyi koko pallon kattavaksi kansakunnaksi ja valtakunnaksi, joka pystyi sitten ottamaan kohtuullisen tasapuolisesti huomioon kaikkien osavaltioidensa tarpeet kuin myös pitämään huolta koko Telluksen flooran ja faunan asianmukaisesta toimeentulosta ja elinolosuhteista.

 

Pj

Te olette siis Telluurian arvoisa presidentti. Vastaaja on nimennyt Teidät todistajakseen ja haluaa esittää näyttöä siitä minkälaiseksi ihmiskunta sitten aikojen saatossa siellä Telluuriassa kehittyi.

Vastaaja voi kuulustella todistajaa.

 

Kirjuri

Niin, arvoisa presidentti, olette Telluurian yhdestoista presidentti ja vuorotteluperiaatteen mukaan virkaan valittiin täksi vaalikaudeksi nainen. Tasa-arvo on siten tältä osin vakiintunut planeetallanne korkeinta valtakuntanne virkaa myöten. Voitte varmaan luoda lyhyen katsauksen siihen kehityskulkuun, joka sitten lopulta johti koko Telluurian kattavan respubliikin syntyyn sekä valtakuntanne nykyisiin olosuhteisiin ja menettelytapoihin.

 

Telluurian presidentti

Arvoisa oikeus. Meillä todellakin on päästy varsin pitkälle tässä tasa-arvoasiassa ja monessa muussakin seikassa, jotka pitkässä historian kulussa olivat aikoinaan hyvinkin ongelmallisia.

Nythän valtakuntamme kattaa koko tämän kotoisan Gaiamme, niin kuin me telluslaiset sitä näin keskenämme kutsumme.

Olemme liittovaltio, jolla on  yhteinen liittoparlamentti- , - hallitus- ja presidentti.

Lisäksi on erilaista liittovaltiokohtaista virkamieskuntaa, kuten poliisivoimia, oikeusviranomaisia, ympäristöhallintoa ja jopa pienehkö armeijakin. Sitäkin vielä tarvitaan, kuitenkin, ihan sielläkin Telluksella ja on se hyvä olla kaiken varalta olemassa senkin vuoksi, että jos meihin sattuisi kohdistumaan jonkinlainen interplanetaarinen uhka.

Maailmankaikkeus kun nyt kerta kaikkiaan on niin suuri ja avara, ja toisinaan arvaamatonkin.  Omasta historiastamme tunnemme tilanteita, joissa ulkopuolinen kulttuuri on vallannut ja alistanut pienempiä ja kehityksessään vielä alkuvaiheessaan olleita kulttuureita. Historiassamme on todella varsin synkkiä lukuja ns. siirtomaasodista, tykkivenediplomatiasta, orjakaupasta, valloittajien tuomista kulkutaudeista ja monista muista hirvityksistä.

Meillä on ollut monenlaisia alueellisia valtakuntia ja hallitsijoita.

Sotia on käyty, rahansopimuksia solmittu ja sitten taas sodittu.

Lopulta käytiin erään sodan aikana jopa sillä rajalla, että koko planeettaa uhkasi täydellinen tuho ydinsodassa. Tarustossamme on erilaisia legendoja siitä, mikä sitten lopulta pelasti meidät tuholta, johon olimme syöksemässä paitsi itsemme niin myös koko planeettamme.

Jos ydinsota olisi päässyt tuolloin valloilleen, ei siellä olisi ollut sen jälkeen elämän edellytyksiä kymmeniin tuhansiin Gaian vuosiin.

Hallitsematon kehitys oli johtanut planeetan voimakkaaseen polarisoitumiseen monellakin tavalla. Erityisen tuhoisaksi osoittautui kehitys, jossa planeetan pohjoisosan kansat rikastuivat sen eteläosan kansojen kustannuksella. Syntyi jyrkkä elintasokuilu rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välille.

Lisäksi väestörakenteetkin kehittyivät täysin erilaisiksi. Pohjoisessa asui etelään verraten vähälukuinen ja ikärakenteeltaan vanhuspainotteinen asujaimisto, jonka lisääntymiskykykin alkoi jo hiipua. Kuolleisuus ylitti syntyvyyden.

Toisin oli etelässä. Siellä riitti väkeä ja uutta syntyi !

Eikä elintasosta juuri suurten väestömäärien osalta kannattanut puhua.

Erot synnyttivät kateutta ja katkeruutta.

Eikä tilannetta osattu purkaa rauhanomaisesti.

Etelä vaati kohtuullista osuuttaan niistä luonnonrikkauksista, jotka pohjoinen oli siltä aikoinaan riistänyt ja joihin pohjoisen elintaso ja hyvinvointi perustui, ryöstösaaliiseen.

Pohjoinen väitti, että se oli saavuttanut elintasonsa väkensä neuvokkuudella ja uutteruudella. Etelää kehotettiin ottamaan oppia pohjoisen väestä !

Hyvähän se oli neuvoa, kun oma maha oli täynnä !

Sotahan siitä sitten syttyi, tuo historiasta tunnettu viimeinen suuri telluurinen sota.

Lukumääränsä turvin etelä oli jo vallannut laajoja alueita pohjoisesta, jopa pari  

huomattavaa suurkaupunkia.

Pohjoinen harkitsi siinä vaiheessa laajamittaista ydiniskua. Sillä oli hallussaan etelään nähden ylivoimaiset aseet.

Ydinsotahan siitä olisi kehittynyt. Olihan etelälläkin jonkinlainen ydinase olemassa.

Tuossa vaiheessa kerrotaan, että taivaalla olisi näkynyt erilaisia kauhistuttavia näkyjä siitä, millaiseksi maailma muuttuu, jos ydinsota pääsee valloilleen.

Sen lisäksi tapahtui merkillinen luonnonilmiö. Elektroninen, tai miten ne alan asiantuntijat sanoo, metallien johtavuuteen perustunut sähköinen luonnonilmiö katosi koko planeetalta ! Yhden humahtavan hetkeen jälkeen mikään metalli ei enää johtanut sähköä !

Kaaoshan siitä syntyi, mutta eipä lentäneet lentokoneet eikä ohjukset, ei paukkuneet tykit eikä kiväärit !

Mistä nuo ilmiöt johtuivat jäi selvittämättä. 

Sota loppui siihen, että aseet eivät enää toimineet kunnolla, joukkojenkuljetusvälineet, lentokoneet, ohjukset, laivat, kaikki liikenne pysähtyi.

Osapuolten oli pakko pysähtyä miettimään tilannetta. Saatiin eräänlainen hengähdysaika.

Siinä alkoi sitten päästä jo vähitellen järkikin voitolle.

Tehtiin rauhansopimus.

Perustettiin komissio selvittämään sodan syitä ja tekemään ehdotuksia tilanteen korjaamiseksi. Tuon komission työn pohjalta lähdettiin sitten kehittämään koko Gaialle yhteistä hallintomallia. Monien vaiheiden kautta päädyttiin sitten suurin piirtein tähän nykyiseen liittovaltioon.

Tämän valtiomme avulla olemme sitten jo useamman sukupolven ajan voineet rauhassa kehittää olojamme koko planeetan tilanteen huomioon ottaen. On opittu tajuamaan, vähitellen, pikku hiljaa, että koko planeetan yhteinen etu on kaikkien sen asukkaiden yhteinen etu.

Tuo väestöongelmakin on korjautunut tavallaan luonnollista tietä. Hallittu muuttoliike on tasapainottanut elinoloja joka puolella, väestö on lisäksi alkanut selkeästi yhdentyä. Voidaan jo perustellusti puhua gaialaisesta yleisrodusta. Vielähän meiltä  kyllä löytyy veren perintöä noista aiemmista roduista sen verran, että voimme nauttia todella tempperamenttisten tummien jazzlaujattarien tulisista esityksistä !

Lisäksi olemme ottaneet olojen kehityksessä huomioon koko gaialaisen elämänpiirin. Eri lajien ja kasvustojen elinolosuhteet pyritään turvaamaan niin, että lajien sukupuutto varmaankin saadaan lähitulevaisuudessa loppumaan lukuunottamatta tietysti luonnollista kehitystä.

Kaiken kaikkiaan voin varsin hyvillä mielin kertoa arvoisalle oikeudelle, että olemme Gaillamme, siis Tellusplaneetalla, käsitykseni mukaan varsin hyvin pystyneet, lopultakin, harmonisoimaan elinolosuhteet kaikkien kansojen, jopa kaikkien eliö- ja kasvilajien kannalta asioita tarkastellen.

 

Pj

 Oliko syyttäjällä kysyttävää todistajalta ?

 

Sjä

Arvoisa todistaja, mainitsitte tuossa lausumassanne, että teillä edelleenkin on olemassa armeija ?

Voitaisiinko ajatella, että siellä Gaiallanne vielä voisi syttyä sota, joka tuhoaisi planeettanne ?

Tarkoitan nimenomaan eräänlaista sisällissotaa, en ulkopuolelta tapahtuvaa hyökkäystä ?

 

Telluurian presidentti

Niin, eihän tämä tasavaltamme nyt vielä niin kovin ikivanha ole, etteikö jotakin häikkääkin voisi syntyä.

Ja sitä vartenhan se tämä armeija todellakin on olemassa.

Rikollisuuttakin meillä vielä esiintyy, valitettavasti.

Voitaisiinhan esimerkiksi olettaa, että joku rikollisjengi ryhtyisi uhkaamaa ja kiristämään itselleen etuisuuksia järjestämällä terroritekoja, kaappaamalla panttivankeja. Silloin tarvitaan keinoja ja välineitä, joilla tällaiset tilanteet saadaan hallintaan.

Viittaan lisäksi tuossa aiemmin mainitsemaani mahdolliseen ulkoiseen uhkaan. Meiltä on aloitettu pienimuotoista siirtolaisuutta muualle avaruuteen.  Mahdollistahan on, että Gaiallekin, siis Tellukselle, voisi pyrkiä siirtolaisia, joilla olisi mielessä vaikkapa vain ryöstösaaliin hankkiminen ja elintilan valtaaminen.

Ei sitä parane jäädä sormi suussa tappamistansa oottelemaan, on joku kirjailijamme aikoinaan todennut.

Ja edelleen, että varmuus on paras.

Sitä paitsi, kerrotaan meillä semmoista tapahtuneen, että tiedemiehet olivat havainneet joskus takavuosina, että avaruudesta lähestyy meitä jonkinlainen outo pilvimäinen muodostelma. Tinkivät budjettiin määrärahaa sen tutkimista varten. Armeijakin kiinnostui asiasta. Niinpä se määräraha sitten myönnettiin ja hyvä oli. Se pilvi osoittautui jonkinlaiseksi omituiseksi avaruuden harhailijaksi. Vähän kuin jokin komeetta paitsi että sen havaittiin itsenäisesti muuttelevan suuntaansa. Lisäksi siitä lähti säännöllisesti radioaalloilla koodityyppisiä sykäyksiä ja myöskin radioaktiivista säteilyä. Kun se saapui tuonne Marsin lähellä olevalle asteroidivyöhykkeelle havaittiin, että se ikään kuin söi asteroideja ! Tiedemiehet arvelivat, että se käytti niitä jotenkin joko ravintonaan tai jonkinlaisena polttoaineena.

Sitten se sivusi Marsia. Siellä ollut siirtokuntamme ilmoitti, että Marsissa tapahtui valtavia maanjäristyksiä. Sitten lähetykset vaikenivat. Myöhemmin selvisi, että siirtokunnat olivat tuhoutuneet noissa maanjäristyksissä.

Näytti siltä, että pilvi oli suuntaamassa meitä kohden !

Maailmanlopun ennustajat riehaantuivat !

Ja tarkkahan se oli paikka, oli totisesti !

Muuan vanha vääpeli sitten keksi keinon. Heidän sotilassuvussaan oli kulkenut ikivanha legenda radioviritteisen miinoituksen menestyksellisestä torjumisesta. Lisäksi hän muisti yhtä toista osin aikanaan jopa dokumentoidusta ilmatorjuntamenetelmästä.

Tapaukset yhdistämällä kehitettiin sitten keino, joka pelasti rakkaan Gaiamme.

Tuo miinajuttu oli kuulemma ollut semmoinen, että erään sodan aikana oli vallatusta kaupungista löydetty miina, jonka todettiin olevan viritetty siten, että se oli laukaistavissa tietyllä aaltopituudella lähetyllä radiosanomalla. Tuo aaltopituus saatiin selvitettyä ja sitten sillä pituudella lähetettiin häirintänä jotakin hyvin nopeatempoista kansansävelmää. Tultiin nimittäin siihen tulokseen, että jos noita miinoja oli siroteltu kaupunkiin sinne tänne tuhansia kappaleita, ei niitä millään ehdittäisi löytää ja purkaa vaan tuho olisi ollut valtaisa, kun ne olisi aikanaan  radiosignaalilla räjäytetty.

Tämä ilmatorjuntajuttu oli semmoinen, että päinvastoin kuin yleensä, hyökkääviä lentokoneita ei yritettykään tuhota, vaan lähdettiin siitä, että ensi sijainen tavoite oli kaupungin suojaaminen. Vihollinen kyllä pystyi tuhansien kilometrien päässä suojassa olevissa tehtaissaan rakentamaan aina uusia koneita tuhottujen tilalle. Se oli todettu sodan mittaan.

Niinpä meneteltiinkin siten, että hyökkäävien koneiden eteen ammuttiin sulkutuli voimakkaasti häikäisevillä erikoisammuksilla, joita ei oltu vielä aiemmin missään käytetty. Ne häikäisivät vihollisen lentäjät. Tämän lisäksi oli muutaman kymmenen kilometrin päähän oikeasta kaupungista rakennettu lavastein valekaupunki. Sinne oli varattu paljon palavaa materiaalia, taisi olla valtaosin halkopinoja.

Vihollisen lentäjät harhautuivat varsinaisesta kohteestaan ja pudottivat kuormansa tuonne valekaupunkiin. Raportoivat sitten palattuaan aiheuttamistaan valtaisista tuhoista.

Tuota raporttia vielä vahvistettiin lähettämällä vastaavaa tietoa paikanpäällä olleen vihollisen agentin kautta, joka oli saatu käännytettyä kaksoisagentiksi.

Sodan päätyttyä oli sitten joku kaupungissa käynyt entisen vihollisen upseeri ihmetellyt, että missä ne on ne tämän kaupungin tuhot, joista lentäjät sodan aikana olivat raportoineet.

Hänelle oli sitten näytetty yhden kivirakennuksen seinässä olevia lommoja.

Vot shaitan, ja meidän lentäjät kun kertoivat tuhonneensa koko kaupungin !

Pitihän ne pojat arvata ! Eivät halunneet enää uutta kertaa lähteä hyökkäämään, kun olivat häntä koipien välissä päässeet kerran pakoon teidän ilmatorjunnalta ! Hahhhaaahhh, onpa minulla nyt juttu kotona kerrottavaksi !

Noin silloin historian hämärissä.

Nyt tehtiin noista jutuista semmoinen muunnelma, että sillä pilven lähettämällä radiotaajuudella alettiin lähettää rytärokkimusaa supertehostein vahvistettuna.

Siinä oli tiskijukat olleet elementissään, kun saivat koluta kaikki ikivanhat nauhoitearkistotkin tätä varten !

Sitten laukaistiin kaikki mahdolliset vielä varastoissa olleet ydinlataukset

pilven oletetulle reitille Marsista maahan.

Ja kun hätä ei lue lakia niin asteroidien sekaan lähetettiin sitten muutama avaruusalus, joissa oli mukana voimakkaasti radioaktiivisesti säteilevää massaa.

Sitä saatiin kaavittua kiireellä kokoon muutamia tuhansia tonneja kallioluolista, jonne aikanaan oli haudattu loppusijoituspaikkoihin ikivanhojen fuusiovoimaloiden jätemassoja. Tulipahan niillekin käyttöä, ei tarvinnut odotella satoja tuhansia vuosia niiden loppuun säteilemistä. Joku muisti semmoisenkin vanhan sanonnan, että aika tavaran kaupihtee.

Sinne se pilvi sitten suunnisti Marsista lähdettyään.

Me pelastuimme ainakin sillä kertaa.

Niin, voisiko meillä vielä syttyä sota ihan omistakin tarpeista ?

Olisiko mahdollista, että ilmestyisi jokin kansanvillitsijä, joka saisi tarpeeksi suuret joukot höynäytettyä mukaansa ? Onhan siellä historian hämärissä ollut kaikenlaisia kummajaisia.

Jos sattuisi jokin suuri luonnonkatastrofi ja sen jälkivaiheissa syntyisi kiehuntaa vaikka ruoasta ja vielä asumiskelpoisista alueista ?

Vaikea sanoa.

Mutta toistanpahan tuo jo äsken sanomani, että varmuus on sittenkin paras, vaikka kaikki nyt näyttäisikin hyvältä ja kauniilta.

 

 

Sjä

Telluksen historiasta tiedämme, että teillä on kokeiltu aiemminkin jonkinlaisia koko planeetan käsittäviä organisaatioita, mutta ne kestivät koossa vain aikansa ja tilanne palautui ennalleen.

Miten pitkäikäiseksi, arvoisa todistaja, arvioisitte tämä teillä nykyisin käytössä olevan respubliikin elinkaaren ?

 

Teluurian presidentti

Tarkoitatte ilmeisesti sellaisia kauan sitten historiassa häivähtäneitä  järjestöjä kuin Kansainliitto ja Yhdistyneet Kansakunnat ?

 

Sjä

Olettaisin, että juuri nuo ovat olleet nimiltään nämä edelliset kokeilut.

 

Telluurian presidentti

Niin, historiamme todella tuntee meitä edeltäneitä, sanoisinko kokeiluja.

Ne ovat kuitenkin olleet rakenteeltaan selvästi erilaisia kuin tämä meidän liittovaltiomme.

Sikäli kuin nyt näin äkkiä muistan, niin kummankin perustaminen liittyi edeltäneisiin suuriin sotiin. Olisivatkohan olleet vielä voittajien perustamia ? Taisivat olla jonkinlaisia löyhähköjä keskustelukerhoja. Ainakaan varsinaista armeijaa tai edes poliisivoimia ei kaiketi ollut kummassakaan ?

Hjaa, mutta tämä YK, sen aikanahan aloitettiin jonkinlaista rauhanturvaamista tai rauhaan pakottamista ?

Ja sitä varten jäsenvaltioista koottiin aina tilapäisin järjestelyin tarvittavia sotilasyksiköitä, muistelisin. Näille yksiköille piti sitten aina erikseen kutakin tapausta varten antaa jonkinlainen valtuutus toimia tietyllä alueella rajattuna aikana. Aikoja kai jouduttiin kyllä usein jatkamaan alkuperäisestään, mutta se oli sitten aina joka kerta riideltävä erikseen, että jatketaanko vai ei ja jos jatketaan niin kuinka kauaksi aikaa. Ja toiminnan rahoituksestakin riideltiin. Yksi merkittävä jäsenvaltio katsoi oikeudekseen ensin mököttää koko asialle ja lopetti mokoma normaalitkin jäsenmaksunsa. Sitten se kuitenkin teki omin päin ilman järjestön mandaattia sota- ja kaappausretkiä silloin kun sille itse parhaiten sopi ja missä se hyväksi sattui näkemään. Monesti nämä ns. interventiot kytkeytyvät öljyalueiden hankintaan ja hallintaan. Tekniikka oli noihin aikoihin ratkaisevasti riippuvainen energiantuotannossa maaöljystä. Öljy oli kansainväliseen valtapolitiikan sekä polttoaine että voiteluaine !

Niin, tämä yksi häirikkö teki sitten oman päänsä mukaan niin monta valtakaappausta, että muutkaan valtiot eivät enää katsoneet olevansa sidottuja tämän järjestön menettelyihin.

Palattiin takaisin valtioiden väliseen valta- ja voimapolitiikkaan.

Mutta harvoinhan kehitys yleensäkään kulkee suoraviivaisesti. Pikemmin on kyse jonkinlaisesta siksakista tai jopa askel eteen, puoli taakse - ilmiöstä.

Uskoisin, että tämä respubliikki kuitenkin kestää kauemmin kuin nuo edelliset kokeilut.

Jäihän niistä jonkinlaista tuntumaa tulevaisuutta varten ihan käytännön asioiden hoidonkin osalta.

Niin, ja onhan sieltä juuriltaan tämä mikä se nyt olikaan, ihmisoikeuksien julistus !

Sitä kehiteltiin sitten kattamaan muukin luonto ja maailma kuin vain pelkät ihmiset.

Ja nythän meillä on jonkinlaisena valtiomme perustuslakisäännösten johdantona tämä Telluurian Yleisjulistus, jossa on otettu huomioon koko luonto maisemaseikatkin mukaan lukien.

Väestökin on lisäksi yhdentynyt. Enää ei voida puhua eri roduista vaan koko asujaimistomme on nyt sanoisinko ”tasarotuista.” Putkahteleehan meillä tietysti vielä silloin tällöin esiin eri rotujenkin ominaisuuksia yksittäisissä yksilöissä, mutta sehän antaa vain rikkautta ja vaihtelua !

Ja tekniikkamme on lisäksi kehittynyt niin, että meillä on nyt rajaton ja saasteeton energian lähde kaikille. ”Energiaa kaikille,” oli tavoite, kun meiltä aikoinaan katosi sähkö !

Se oli sellainen shokki, että tekninen kehitys aluksi pysähtyi liki kuin seinään. Sen sijaan kehittyivät taiteet ja ihmisten välinen vanha yhteistoiminta. Talkoot olivat pitkään se keino, jolla isompia hankkeita vietiin läpi. Ja olisko tuo siinä sivussa kehittynyt jopa ihmislajin luonnekin jollakin tavalla inhimillisempään suuntaan.

Vanha sanontahan oli ollut, että ihminen on ihmiselle susi.

Ei tästä ihmisestä nyt sentään vielä ole aivan lammasta tullut, mutta kyllä  nyt osataan ottaa toinen ihminen huomioon aivan eri tavalla kuin ennen.

Yksi vanha iskulause alkaa nyt olla ihan oikeata elävää elämää, ”vapaus, veljeys, tasa-arvo”.

Eikä tietoa enää voi pantata ja pitää tiedon hallinnalla muita vallassaan. Koko pikku pallisemme, sen jokainen ihminen on halutessaan jatkuvassa reaaliaikaisessa yhteydessä kaiken ja kaikkien muiden kanssa.

Ikivanha alkeellinen maapallon kattanut jonkinlainen verkkopohjainen tiedon kehä on nyt ihan oikeasti olemassa sen ihmisissä !

Uskonpa todellakin, että olemme sen verran kehittyneet ihan kokonaisuutenakin, että tällä pohjalla pystymme viemään olojamme kohtalaisen vakaasti eteenpäin vielä monen kultaisen auringon kiertoessa rakasta Gaiaamme tuhansien ja taas tuhansien sukupolvien ajan.

Ja taisi tuossa jo vilahtaa semmoinenkin asia, että meiltä on jo pienimuotoista siirtolaisuutta muualle avaruuteen !

Mahdolliset kotiplaneettamme asettamat rajoitukset eivät enää muodosta kriisien siementä.

Kaiken kaikkiaan, meillä vallitsee iloinen, toimelias ja tulevaisuuteen luottava mieliala !

Sanoisinpa, että olemme kuin hyvin varautuneet vanhan ajan ihmiset syksyn runsaan sadon turvin odottamassa tulevan talven riemuja !

Ja tiedämme, että talven jälkeen tulee taas kevät ja kesä !

 

Sjä

Kiitoksia, arvoisa presidentti, minulla ei ole muuta kysyttävää todistajalta.

 

Pj

Ja vastaajalla oli vielä lisää todistajia ?

 

Kirjuri

Kyllä vain, kyllä vain.

Edellinen todistaja kertoi meille siitä, miten ihmiskunta kokonaisuudessaan, lajina, kehittyi vuosituhanten mittaan.

Seuraavan todistajan avulla haluan selvittää sitä, miten kehitys yksilötasolla oli jo varsin varhaisessa vaiheessa saavuttanut merkittäviä tuloksia.

Pyydän todistajaksi filosofi Giordiano Assianuksen.

 

Pj

Jahah, filosofi Giordiano Assianus. Olette täällä vastaajan nimeämänä todistajana.

Nimenne ja ajattelunne tunnetaan laajalti muuallakin kuin vain Telluksella, mikä on suureksi kunniaksi kotiplaneetallenne.

Vastaaja varmaankin haluaa kuulla teidän käsityksiänne elämästä ja ihmisyydestä.

Vastaaja, olkaa hyvä.

 

Kirjuri

Todistaja on laajalti perehtynyt ihmisyyden ja inhimillisen yhteiselon ongelmiin. Lisäksi ajattelussanne olette syvällisesti pohtinut elämän olemusta ja sen kehittymistä yleisemmälläkin tasolla kuin vain tämän ihmislajin, ihmisyksilön, näkökulmasta. Olette myös selvitellyt sitä mahdollisuutta, voiko aikaan ja aineeseen sidottu havaintojärjestelmä saada tietoa mahdollisesta muuntyyppisestä olemassa olon tai tajunnan muodosta, eli missä kulkee inhimillisen tiedon raja.

Niin, onko ihmisellä  periaatteessakaan mahdollisuutta kehittyä näiden rajoitustensa ulkopuolelle ?

Onko ihminen yksilönä edes kehittynyt sanottavasti siitä, millaisena hänet tunnemme tuolta historian aamuhämärästä, luolamiehenä kivikaudelta ?

Jos tuota kehitystä nyt sitten on ylipäätään ollut, niin millaisena se on ilmennyt?

Mitä eroa on kivikauden miehellä ja modernilla nykyihmisellä vai onko tällaista eroa olemassakaan ?

Joskos se on vain se sama syntisäkki edelleenkin, joka erään legendaan mukaan kerran haukkasi pahaa omenaa ja sai loparit joutenolosta paratiisissa?

Mikä on yksittäisen ihmisen, mikä koko ihmislajin tarkoitus, vai onko sitä

 

 

Giordiano Assianus

Mistäs kohtaa minä sitten aloitan ?

Jospa vaikka tuosta loppupäästä.

Niin, mitä eroja on nykyihmisessä verrattuna kivikauden luolamieheen, onko niitä eroja lainkaan ?

Tarkastellaanpas ensin tuota ulkoista puolta.

Jos vertailukohdaksi otetaan ns. Neanderthalin ihminen niin kyllähän eroja löytyy. Ruumiinrakenne, kallon muoto, vartalon mittasuhteet, ovathan ne erilasia.

Mutta tuo oliko se nyt Lasceauxin ihminen ei kyllä ulkoisesti poikkea sanottavastikaan nykyihmisestä. Jos tällaiselle miehelle pantaisiin nykyhetken muodin mukaiset vaatteet päälle niin eipä häntä tuolta väkijoukon seasta kyllä luolamieheksi huomaisi. Ja hänellä oli jo käden taitoa ja silmää kauneudelle. Tätä todistavat ne kuvat, jotka löytyivät hänen asuinluolistaan. Vastaavanlaisia maalauksiahan tunnetaan useistakin paikoista. Eli tuo ominaisuus on siis ollut tälle ihmislajilla ominainen taito.

Mutta onhan niitä tietysti erojakin. Ajatellaanpa vaikka elinolosuhteita tuolloin ja vaikkapa siinä vaiheessa, joka historiassa tunnetaan tieteiden vallankumouksen aikana.

Jotainhan ihmisessä on pitänyt tapahtua, kun se kerran pystyi keksimään esimerkiksi sähkön, polttomoottorin –niin alkeellinen voimanlähde kuin se nykytiedon valossa olikin -, tietokoneen ja ydinvoiman hyväksikäytön.

Oliko tuo tuommoinen kehitys sitten pelkästään hyvästä, on sitten jo toinen juttu. Ilmeisestikin ihmisen aivokapasiteetissa on täytynyt tapahtua jokin oleellinen muutos. Mikä se sitten oli, on vaikeaa todeta. Aivojen koko sinällään ei ole sanottavasti muuttunut sitten noiden aikojen. Muutoksen täytyy siten olla jotakin aivojen laatuun ja rakenteeseen liittyvää.

Tuo kehitys oli kuitenkin yksipuolisesti painottunut vain älyn kehittymiseen, siis asioiden välisten suhteiden ymmärtämiseen. Eli karkeasti havainnollistaen tuo mutteri sopii tuohon pulttiin. Muut mutterit joutavat kasekseen.

Niin, tuo yksipuolinen eräänlaisen teknisen älyn kehittyminen johti sitten ydinvoiman keksimiseen, ja se oli vaarallinen tilanne.

Sillä heti ensiksi sitä käytettiin sota-aseena !

Tuhot olivat valtaisat ! Ja mikä vielä oli erityisen vaarallista verrattuna aiempiin tappokeinoihin, vaikutukset ulottuivat tulevaisuuteen useamman sukupolven päähän.

Niinpä, kai sitä jonkinlaista kehitystä oli tapahtunut ainakin yksilötasolla, ainakin joissakin yksilöissä. Tulos vain oli hirvittävä !

No, sittenhän tuli tämä radikaali muutos luonnon olosuhteissa, kun tämä sähköilmiö katosi.

Tämä johti siihen, että alettiin kehittää ihmisen muitakin ominaisuuksia kuin vain pelkkää teknistä älyä.

Ja ehkäpä nyt voidaan sanoa, että ihminen todella on kehittynyt siitä alkuaikojen saalistajasta muutkin lajitoverinsa ja myös muun luonnon huomioon ottavaksi olennoksi, joka kai lienee ollut tarkoituksena, kun ihminen kerran aikoinaan kehiteltiin tällaiseksi itselliseksi, ajattelevaksi olennoksi, jolla on vielä kaiken lisäksi jonkinlainen vapaa tahtokin, tai ainakin tietoisuus valinnan mahdollisuudesta eri vaihtoehtojen välillä.

Mikä sitten on yksittäisen ihmisen ja mikä koko ihmislajin tarkoitus täällä ajallisessa ja aineeseen perustuvassa avaruudessa ?

Kenpä sen tiennee ?

Tienneekö tekijäkään ?

Onko hänellä tekijääkään, jospa se vain luonto loi sattuman kauppaa tämmöisenkin erikoisuuden ?

 

Pomo

Eläpäs kuule ukon kääkkä ala viisastelemaan !

Minä nääs satun tietämään jotakin minäkin, meinaan kun olin hommassa mukana !

 

Pj

Pyydän vastaajaa hillitsemään itsensä !

Todistajalla on nyt puheenvuoro, olkaa hyvä, jatkakaa.

 

G A

Että hommassa mukana !

No mutta kun meillä kerran on tekijä paikalla, niin kysytään häneltä !

Kun ei kerran minun mielipiteeni tunnu kelpaavan !

Antaa tulla, herra on hyvä !

Ai että ei haluta sekaantua rettelöasiaan, niinpä tietysti !

Kysy neuvoa tietäjältä ja tämä vastaa sinulle kyllä ja ei ja ratkaisun riski jää kuitenkin sinulle, kysyjälle.

Mutta tämä ei näköjään halua edes vastata !

Jospa sitten minä kehittelen jonkinlaista vastausta.

Niin, tässähän tulee tosiaan heti alkuun kaksi päälinjaa vastaan.

Ensinnäkin, ja tuntuu kyllä varsin houkuttelevalle ajatukselle, voitaisiin olettaa, ettei tuolla yksittäisellä ihmisellä sen enempää kuin koko lajillakaan ole mitään erikoisempaa merkitystä tai tarkoitusta.

Onpahan vain yksi kuriositeetti luonnon moninaisuudessa, laji lajien joukossa, yksilö suuressa massassa, yksi kärpänen tunkiolla miljardien kaltaistensa seassa.

Sillä ensinnäkin ihmisyksilö.

Mikäpä on tosiaankaan yksi ihminen ?

Telluksella on vuosituhansien mittaan ollut miljardeja ja taas miljardeja ihmisyksilöitä, tosiaankin kuin kärpäsiä. Eikä yksilön henki tai kohtalo ole paljoa painanut. Luonnontuhot, taudit, sodat ovat tappaneet näitä massoittain. Mitäpä on siinä ollut yksi ihminen, kärpäsen kakka avaruuden raitilla.

Ja kuitenkin, yksikin ihminen, sen lyhyenkin elinaikansa mittaan, on voinut saada aikaan aivan uskomattomia tuloksia, niin hyvässä kuin pahassa.

Esimerkkejähän löytyy tiedemiehistä hirmuhallitsijoihin, taiteilijoista uskon sankareihin.

Tuntuu, että olemme ratkaisemattoman ristiriidan edessä, kun yritämme pohtia yksilön merkitystä ja arvoa, tässä tapauksessa juuri ihmisyksilön.

Onko se yksittäinen ihminen sen arvokkaampi kuin sanotaanko vaikka hyvä pihvilihainen mullikka ?

Eikähän tämä ihmisyksilön elinaikakaan suuremmassa mittakaavassa ole kuin kipinän välähdys avaruuden rajattomuudessa.

Eikäpä tämän yhden lajinkaan merkitys niin kovin kummoinen ole kun ajatellaan geologisten kausien vaihtelua. Lajit on tulleet ja menneet sitä mukaa kuin olosuhteet on muuttuneet.

Ja veikkaanpa, että sinne se katoo ihmislajikin menneisyyden pimeyteen, jos vaikkapa ilmasto-olot sattuisivat jostakin syystä ratkaisevasti muuttumaan siitä, mitä ne nyt ovat muutaman satatuhatta vuotta olleet.

Elämä kaikkineen on vain kuin kihisevä kusiaispesä, joka täyttää sen muotin, jonka ulkoiset olosuhteet sille kulloinkin tarjoavat.

 

Toisekseen, niin. Onhan se kuitenkin elämää, tuopahan elämä.

Kiihkeää, monimuotoista, kirjavaa kuin sateenkaari valon välkkyessä sen pisaroissa. Kuin uusi luominen tuon kylmän kivisen kehyksen sisällä, jonka pelkkä jähmeä aine tarjoaa.

Ja ihminen siinä seassa. Ihminen, jolla on kyky tehdä toinen luominen !

Jatkaa siitä, mihin luonto, tai Luoja, jos niin halutaan, on lopettanut.

Sillä onhan se tämä ihminen todella ihmeellinen kaikessa ristiriitaisuudessaankin.

Jos liekin se käynyt sotia, ryöstänyt ja raiskannut, tuhonnut ympäröivää luontoa ja muita lajeja, niin onhan se toisaalta luonut mahtavia rakennuksia, maalannut loistavia tauluja, luonut sykähdyttäviä sävellyksiä, kirjoittanut taianomaisia tarinoita.

Mikäpä on tosiaankin ihmislapsi !

Se tavoittaa taivaita ja ryömii syvänteitä, tämä Luojansa lemmikki.

Tokko löytyy sen vertaa luomakunnasta sen enempää hyvässä kuin pahassakaan.

Ja hetken se vain kipunoi Luojansa sormien lomassa täällä Telluksensa päällä.

Hjoopa, kenet jumalat keinuunsa ottavat hänet korkeelle he vie, jos matka sieltä joskus synkeä alamaihinkin lie !

Aivanhan tässä alkaa runosuoli sytkäilemään, kun oikein innostuu ajattelemaan tätä ihmisen kirjavaa kohtaloa.

Niin, tosiaankin. Vain hetkenhän se täällä ihmislapsi kipuilee, täällä, Telluksensa päällä. Minne hän sitten menneekään ? Vai menneekö minnekään ?

Tienneekö tekijänsäkään ?

Hetken lelunko lie itselleen ajan kulukseen tekaissut ?

Sitten viskaa sen pois kun on kylläksensä leikkinyt.

 

Pomo

Kyllähän minä sille vähän tuommoista laajempaakin astraaliuraa olen suunnitellut.

Että kun on sen aikansa täällä melskannut, niin sitten vähän katsastelen, että minkälaisia niistä mistäkin on tullut ja valkkailen sitten porukasta semmoisia tapauksia, jotka hiissaan uusiin urakoihin tuonne tähtein toisel puolel.

Että loppulitviikissään on tämmöinen valintatilaisuus, en nyt puhu mistään tuomiosta.

Niinhän se  tekee tämäkin ihminen omille karjalaumoilleen siellä Telluksella. Kasvattelee, ottaa osan omiin tarpeisiinsa, parhaimpia säästää lajin kehittelyyn ja jalostukseen.

Noh, minä nyt en välttämättä pihvilihaa tarvihe, sinällään.

Mutta mukavahan tuo on toisinaan katsastaa, että missä sitä ollaan menossa tämän tapaus ihmisen kanssa.

Mulla kun on noita  projekteja useampia muitakin. Ihan vertailunkin vuoksi, että miten mikäkin kehittyy omista lähtökohdistaan.

 

G A

No onhan ukolla puheet !

Mitenkäs se on arvoisa oikeus, minusta tuntuu, että tässä voisi olla välitoimenpiteenä tarpeen jonkinlainen mielentilan tutkimus.

Kyllähän tämä vastaaja jotenkin tuntuu myöntävän, että tahallaan hän on sen tehnyt, mitä nyt onkaan tehnyt. Mutta, mutta, mitenkähän on tuon syyntakeisuuden kanssa ?

 

Pj

Oikeus harkitsee sitä sitten aikanaan.

 

Kirjuri

Kyllä päämieheni vastaa teoistaan ilman mitään käräjäkikkailuja. Mutta jos oikeus nyt niin harkitsee, niin ei vastaajan taholta haluta tuota tutkimuksen tekemistä vastustaakaan.

 

G A

Tuohan oli mielenkiintoinen näkökohta. Että vastaaja on varannut ihmiselle vielä jonkinlaisen tapauskohtaisen jatkoajan !

Kuitataankos tuolla jatkoajalla sitten tilit tasan siltä osin, miten tuo maallinen elo on sattunut menemään ?

Ikuinen onnela toisille, toiset romukoppaan tai roskien polttoon ?

Aika rajua peliä, kun ajatellaan sitä puolta, että nuo raukka parkulaiset joutuvat tuon pienen elonsa ajan vapisemaan ja pelkäämään tulevaista tuomiota, jos eivät ole sattuneet miellyttämään herraansa ja mestariaan !

Taitaa olla sadisti tämä ukkorahjus vielä kaiken lisäksi !

Hyi hitto !

 

Pomo

Saapihan sitä omillaan tehä mitä hyväksi havaitsee. Sitä paitsi minä olen näille veitikoille tarkkaan ilmoittanut, että mitä heidän on tekeminen tuon maallisen vaelluksensa aikana, jotta he kunnian kruunun ja ikuisen elon perisivät.

 

G A

No nythän tämä vallan ranttaliksi menee !

Että vielä ilmoituksia ihmisille !

Tuohan kuulostaa ihan siltä, kuin soppaan olisi pippuriksi heitetty vielä erilaisia uskomusjärjestelmiä.

Vai onko olemassa vain yksi ainoa oppi, joka pelastaa nuo kaikki erilaiset melskaajat, mitä tuolla pallilla pyörii ?

Entäs ne muut kokeilut ?

Taitaisi olla sille pehmustetulle pyöreälle huoneelle todellakin käyttöä.

Ensin tehdään jonkinlainen, miksi tuota sanoisi, luonnostelma ja käsketään sitä sitten tekemään sitä ja tekemään tätä, vaikka se rajoitustensa takia ei pystyisi vaatimuksia täyttämäänkään ja sitten uhitellaan, että jos temppuilet niin se on sitten loppu ja finito sulta ja nämä paremmat, nämä lellipojat ja tyttäret, nämä pääsee minun kaa uudelle hiekkalaatikolle !

Ja nuo säikytellyt vielä lisäksi riitelee ja tappelee keskenään siitä, että mitä kunkin pitäisi tehdä, jotta tuon iankaikkisuuden perisivät.

Huh, huh ja ohhohhoijjaa !

 

Pj

Tämä taitaa nyt mennä todistajan ja vastaajan väliseksi väittelyksi. Eiköhän todistajaa nyt ole jo tarpeeksi vaivattu.

Vai oliko syyttäjällä vielä kysyttävää todistajalta ?

 

Sjä

Todistaja taisi kyllä nyt kertoa paljon sellaista, mikä ei kuulu tähän varsinaiseen pääasiaan. Täällähän on käsiteltävänä vastaajan tekemiset ja tekemättä jättämiset tuolla Telluksella ja edelleen aineen ja ajan  rajaaman erityisen avaruuden kehikossa. Eikähän tämän tuomioistuimen toimivaltakaan ulotu laajemmalle, kuin mistä näissä kehyksissä on mahdollista keskustella. Sitten mennään jo kokonaan toisenlaisiin olosuhteisiin, jos nämä rajat ylitetään. Siirrytään näiltä näkymin katsellen todellakin tuonne tähtein toisel puolel kuten vastaaja itse totesi.

Tuossa keskustelun tuoksinassa vilahti sellainenkin ajatus, että meneillään on muitakin sanottaisiinko projekteja, jotka ovat  jollakin tavalla vertailuryhmiä  tälle käsiteltävänä olevalle tapaus ihmiselle.

Mitä mieltä todistaja on tällaisista oliko se termi verrokkiryhmistä ?

Eikö tällaisten olemassa olo vielä erityisesti lisää tämän tapaus ihmisen julmuutta ja karmeutta ?

Että muualla olisi sellaisia tapauksia, joissa olentojen ei tarvitse kirjaimellisesti henkensä kaupalla raahustaa elonsa läpi, vaan olo olisi jo alun alkaen yhtä auvoista juhlaa ?

Kai se vastaajalle olisi tuollainenkin järjestely mahdollista, jos hän kerran todella on kaikkivaltias, niin kuin sanotaan.

 

G A

Karmealtahan  se kuulostaa, kieltämättä.

Mutta jääkö noilta jo syntymässään valmiilta onnen kultapojilta –ja tyttäriltä kokematta myös taivaltamisen riemu ja päämäärään pääsemisen onni ?

Tuo kokemus, että pääsee vaikeuksien kautta voittoon ?

On kiivennyt vuoren huipulle kaikkine vaivoineen rasituksineen, mitä tuohon kiipeämiseen sitten kuuluukin, sen sijaan, että olisi helikopterilla laskea löksäytetty suoraan huipulle.

Sitä paitsi, nuo kiipeilyn vaivat ja rasitukset ovat antaneet vaeltajalleen sitkeyttä, voimia ja taitoja, joita ilman nuo toiset ovat jääneet, kaiketikin.

 

Pomo

Tuo oli todistajalta tosi kauniisti sanottu ! Vaikeuksien kautta voittoon !

Ja jos matkalla vaikka rähjääntyykin niin oppiikinhan sitä aina jotakin, ja sehän se on tämän homman tarkoitus.

Niin, tuosta valintahommasta vielä.

Onhan mulla semmoinenkin ajatus mielessä pyörinyt, että jos osa porukasta ei vielä ensimmäisellä kierroksella onnistukkaan, jos heille todellakin on sattunut niin kova pää, niin onnistuu he sitten toisella kierroksella ja kolmannella viimeistään.

Kyllä mulla hellä isän sydän rinnassa sykkäilee, vaikka todistaja taisikin pitää minua jonkinlaisen potilastapauksena. Olen minä pyörinyt siellä porukan mukana ihan rivimiehen hahmossakin, että tiedän kyllä tarkalleen, miltä se tavallisesta rivi-ihmisestä tuntuu tuo elämä tuolla Telluksella.

On jämpti niin.

Eikä se mitään herkkua kyllä ollutkaan, eipä,  henki meinasi mennä, piti jo turvautua ihan omiin keinoihin välillä.

 

Kirjuri

Niin, haluan tässä erityisesti vielä korostaa, että tähän tapaukseen liittyy oleellisena osana juuri tämä puuttumattomuuden ehdoton periaate. Kehityksen annetaan kehittyä omilla ehdoillaan niistä lähtökohdista alkaen, jotka sille kokeen alkaessa on määritelty.

Vaikka täytyy myöntää, että ei se nyt aivan noin ole kaikin osin toteutunut, välillä on pitänyt pikkusen tuupata, kun homma on tuntunut polkevan paikoillaan.

Ja toisekseen piti kerran polkasta jarruakin päälle, kun suunta lähti vetämään ihan sanoakseni huitsin Nevvaataan.

Mutta suurin piirtein ja kohtuuden rajoissa niin kyllä sen omenan haukkajaisten jälkeen on nuo ihmiset ihan ihmeellisesti itsekseen mesoneet.

Noh, melkoista mesomistahan se toisinaan on ollut, myönnetään.

Tähän puuttumattomuusnäkökohtaan liittyen kysynkin vielä todistajalta, mikä on todistajan käsitys näistä tapauksista, joissa koetta on jouduttu sanotaanko nyt hieman ohjailemaan, voidaanko kokeen vielä katsoa vastaavan tarkoitustaan ?

Entä sitten nämä yhteysjärjestelmät kokeen järjestäjään ?

Tarkoitan nyt näitä uskonnollisia menetelmiä, joilla ihmiset kokevat olevansa yhteydessä tuon puoleiseen, transkendensiin tai mikä tuo termi nyt tässä ihmisten ajattelussa  olikaan.

Katsotaanko, että ne ovat toimineet tyydyttävästi noin kokonaisuudessaan vai olisiko ne kokonaan pitänyt jättää järjestelyistä pois ?

Lähinnähän ne ovat kohdistuneet täällä Telluksella ihmiseen. Muille lajeille niitä ei lajien luonteen vuoksi ole katsottu tarpeellisiksi. Ne ovat toimineet puhtaasti vaisto –ja viettitoimintojensa mukaan.

 

G A

Kaikkiin kokeisiin liittyy olennaisena osana seuranta ja mittaukset. Ne on tietysti pyrittävä järjestämään siten, että ne eivät häiritse kokeen kulkua. Koe menettää merkityksensä, jos sitä aletaan sorkkia sitä varten, että päästäisiin järjestäjän haluamaan lopputulokseen.

Tämmöisiäkin tapauksia tieteen historiasta kyllä tunnetaan. Valitettavasti.

Niin että miten tässä tapauksessa ?

Aika vapaastihan tuo ihminen on melskannut, on tuo jälki sen mukaista, vaikuttaa tämä ihmisen historia pikemminkin rikosrekisteriltä kuin järkevän olennon toiminnalta.

Mutta onhan siinä ihmisen historiassa se toinenkin kehityslinja, kieltämättä. Se kaiketi on sitten sitä vaeltamista vuoren huipulle jalkapatikassa, uurastusta vaikeuksien kautta voittoon.

Sodat, orjuus vastaan vaikkapa kehitysapu, humanitaarinen toiminta yleensäkin eri muodoissaan, jopa tuo rauhan turvaaminen, ehkäpä tuokin rauhaan pakottaminen.

Nämä yhteysjärjestelyt kokeen järjestäjään, uskonnoiksiko niitä nimitetään ?

Hjaa, on ne kyllä niin sekava ja monenkirjava tilkkutäkki, että ei ne nyt ainakaan kovin merkittävästä näytä minun mielestäni kokeen kehittymiseen vaikuttaneen. Onhan niitä jo lukumääräisestikin lähes lukematon joukko, kyllä täällä Telluksella on jumalissa löytynyt, jos sitten joku niitä on kaivannut !

Voisi melkein sanoa, että nehän ovat olleet eräänlainen kehityskohde nekin, ja se miten ihmiset ovat niitä käyttäneet, milloin hyvässä, milloin pahassa.

Eikös siellä historiassa vilahda semmoinenkin ilmiö kuin uskonsodat, pyhä sota, meidän aseiden siunaaminen ?

Vaikka tultiinhan sitä lopulta siihen tulokseen monen vaiheen jälkeen, että jokainen tulkoon autuaaksi uskollaan älköötkä muut häntä tässä hänen uskossaan häiritkö, älköön myöskään hän muita.

Oliko siellä joku semmoinen välivaiheen termikin valtioiden keskinäisiin suhteisiin liittyen, että kenen maa sen uskonto, älköötkä muut sekaantuko uskonnon varjolla toisen valtion sisäisiin asioihin ?

 

Pj

Eiköhän todistajaa nyt jo ole riittävästi tentattu.

Kiitokset todistajalle hänen monitahoisista lausumistaan, ehkäpä saamme niistä jotakin evästystä jutun ratkaisua pohtiessamme.

Olikos vastaajalla vielä todistajia ?

 

Kirjuri

Arvoisa oikeus, nimeän todistamaan rouva Mirana Slavarinan, syyttäjän ensimmäisen todistajan äidin.

Hän kertoo siitä, miten ihminen voi kurimustenkin keskellä säilyttää uskonsa ja auttaa kärsimään joutuvia lähimmäisiään, tässä tapauksessa erityisesti tytärtään, jota jo kuulimme syyttäjän nimeämänä todistajana.

 

Pj

Onkohan ihan välttämätöntä rasittaa saman perheen jäseniä täällä oikeudenkäynnissä ?

Eikö se jo riitä, että tytär on joutunut kertomaan katkerista kokemuksistaan ja kärsimyksistään ?

Mitä vastaajan taholta nyt oikein tarkkaan ottaen on tarkoitus tältä todistajalta kysyä ?

 

Kirjuri

Haluan juuri esittää selvitystä siitä, miten suuresti kunnioitettavaa on pitkälle uskonelämässään kehittyneen ihmisen kyky säilyttää uskonsa ja toivonsa ankarissakin koettelemuksissa. Että ihmisyksilöissä löytyi jo tuohon aikaan myös niin sanottuja hyviä ihmisiä. Että kaikki eivät tuolloin historian alkuaikoinakaan sentään olleet susia tosilleen ja että tuo ymmärtämys ulottui kaikkiin ihmisiin, myös vihollisiin.

Todistaja voi lisäksi kertoa sisarensa humanitaarisesta toiminnasta, jonka perustana samaten on ollut usko yksittäisen ihmisen ihmisarvoon tämän säätyyn, sukupuoleen, ikään, uskontoon tai muuhun sellaiseen ulkoiseen tai sisäiseen seikkaan katsomatta.

(jatkuu osa II)